perjantai 29. syyskuuta 2017

DIY: Metallinen kynttilänjalka

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut sellaisesta French Connection Cube Hurricane Candle Holder -kyntteliköstä - siis sellaisesta mustasta metallikuutiosta - mutta en ole vielä löytänyt kaupoista sopivaa. Paikallisesta Face -kirppiksestä ostin vuosi sitten 'Home Sweet Home' -tekstillisen tuikkutelineen, mutta se kaipasi rinnalleen vielä jotakin.

No nyt minulla on ihan itse tuunaamaa kuutiokynttelikkö!

 
...Arvaatko mistä aineksista tuunasin...? ;)


Roskiin menossa olleesta, hajonneesta, Ikean pöytävalaisimen varjostimen kehikosta! :)


Purin varjostimen ympärille kieputetut nauhat pois ja mustalla spraymaalilla (sitä ja valkoista vastaavaa oltava aina kaapissa, huom!) pinta uuteen väriin! :)


Täydellinen pienelle kynttilälle, tai vaikka tuikullekin!

Ja hinnaksi tuli tälle tuunaukselle lopulta se palttiarallaa 0€, sillä niin kehikko kuin maalikin löytyi jo kotoa.

...Tää tuunaus löytyy myöhemmin myös Instasta ansaitulla #kaunistapikkurahalla -tunnisteella! ;)


Olen maailman huonoin ihminen heittämään mitään menemään - niin kauan kuin on mahdollista vielä edes joku osanen uusiokäyttää, pidän tavaroista kiinni kynsin hampain. Myös kirpputoreja kierrän tuunauslasit päässä, ja voin hyvin kuluttaa tuntejakin pyöritellen esineitä käsissäni miettien, minkä uuden elämän voisinkaan sille antaa.

Joskus tarve on jo olemassa, mutta materiaali puuttuu - kuten tällä kertaa - mutta joskus kirpputorilla, tai vaikka roskakatoksessa vastaantullut esine kertoo minulle, mikä se haluaisi isona olla. :)


Hieman samanlaisella tarinalla myös tämä kuvissa esiintyvä korikin on syntynyt; lumputukseen menossa olleet trikoopaidat päätyivät kotiini ja kuteiksi koreihin ja mattoihin.

Yhdestä M-koon t-paidasta saa monen monta koria ja suojaruukkua virkattua; leikkaan paidat ~10mm kaitaleiksi, jotka virkkaan muotoonsa ohuella puuvillalangalla.


Nämä kivet ovat muuten kulkeneet mukanani lapsuudestani saakka - olen ne joskus ala-asteikäisenä rantasaunalle johtavalta hiekkatieltä löytänyt ja taskuun nostanut. ...Isompi poikani harrasti samaa vielä pari vuotta sitten... :)


Oi, en malta odottaa, että taas illan hämärtyessä pääsen sytyttämään kynttilään ja tuikkuihin tulen. Juuri muuta valoa ei olohuoneessamme enää lasten nukkumaanmentyäkään juuri tarvitse.



Tunnelmallista perjantai-iltaa kaikille, ja ihanaa alkavaa viikonloppua!


torstai 28. syyskuuta 2017

Kuulumisia raksalta: messinkinen suihku vihdoin yläkerran wc- ja suihkutilassa

Tällaiselle näyttää yläkerran wc- ja suihkutilassa nyt, kun kurkistaa ovelta sisälle: tumman sävyinen messinkinen suihku on asennettu paikoilleen, kattoon upotetut valot heijastuvat valkoisista laatoista  tähtitaivaan tavoin ja vinoon kattoonkin on listat saatu paikoilleen.


Puuttuu 'vain' ritilä tuosta suorakulmion muotoisesta lattiakaivosta, peili on ripustamatta seinälle allaskaapin ylle, lasinen suihkuseinä on vielä suunnittelutasolla - ilmestynee joskus ensi vuonna vasta, tai noh, katsotaan miten sisäänmuuton jälkeen jaksaa hetkeen tsempata puuttuvien asioiden kanssa... ;)

Myöskin tuon suihkun kanssa yhteensopiva Elloksen Thelma -hylly odottaa pakettina noutajaansa lähikaupan postipisteessä, ja nousee seinälle nyt tulevan viikonlopun aikana.

...Tilasin tähän tarkoitukseen aiemmin jo kauniit House Doctor -hyllykannattimet, jotka lopulta totesin liian syviksi kapeaan tilaan. Mutta ei huolta, ne löysivätkin uuden, vielä osuvamman sijoituspaikan makuuhuoneen Nefriitin sävyiseltä seinältä! :)


Tätä suihkua etsittiin pitkä tovi niin Suomesta kuin ulkomailta, ja lopuilta teimme
(uhka)rohkean(ko?) teon, ja tilasimme täydellisen suihkun ulkomaisesta nettikaupasta...! Nyt jännityksellä odottelemme käyttöönottoa, ja suihkun toimivuutta pitkässä juoksussa.

...Aina välillä näistä ulkomaisista, ei-Suomen-hintatasoisista, hanoista ja suihkuista kuulee kauhutarinoitakin, mutta kun paras tarjous vastaavalle suihkulle Suomesta alkoi olla nelinumeroinen summa, niin päätimme rohkeasti kokeilla.

Lupaan rehellisesti jakaa kokemukset! :)


Mutta kaunis se ainakin on - ja jälleen kerran ei liian moderni, muttei sellainen romanttinen antiikkimalli.


Viikonloppuna on tarkoitus siivota kuluneen viikon aikana tapahtuneen keittiön kasaamisen aiheuttamat sotkut raksalta, ja saada tupakeittiökin vihdoin muuttokuntoon. Tavaraa on jo siirtynyt vähitellen makuuhuoneisiin ja työhuoneeseen, mutta eipä nuo viedyt kuormat juuri vielä näy nykyisen kotimme tavaramäärässä... :D

Tavaroiden raivaamistakin pitäisi isolla kädellä tehdä, mutta sen sijaan olen addiktoitunut Tori.fi -sivustoon seuraamaan jokaista mahdollista lipastoa, vitriinikaappia, jakkaraa ja naulakkoa... Ja ihan liian monta niistä onkin nyt raksan varastossa odottamassa maalaamista... ;)

Huomenna koetan vielä illalla valoisan aikaan käydä valokuvaamassa viimeisimmät keittiön kuulumiset - sekin alkaa jo olla viimeistelyjä vaille valmis! Olenkin välillä käynyt siellä pyörimässä saarekkeen ympärillä, availlut vetolaatikoita, nostellut kuvitteellisia ruokia jääkaapista tasolle, laittanut leikisti ruokaa mikroon... Rakastan keittiötämme!!

Mutta siitä lisää viikonloppuna! :)


Voimia vielä viikon viimeisiin rutistuksiin - se on viikonloppu jo kosketusetäisyydellä!


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kuulumisia raksalta: Pienemmän pojan huone viimeistelty muuttovalmiiksi

Kaikki makuuhuoneet on vihdoin saatu muuttovalmiiksi - myös pienemmän pojan aurinkoinen huone!

Olenkin menneen viikon aikana jakanut valokuvia niin omasta kammaristamme kuin isomman pojan huoneesta, jotka olemme saaneet valmiiksi ja joihin olemme jo aloittaneet ensimmäisten muuttokuormien kantamisen. Paikoillaan on jo suurin osa isoista huonekaluista sänkyjä lukuunottamatta ja eilen autolla kuskasin ensimmäiset pahvilaatikollisetkin tavaraa.


Pienemmän pojan huoneeseen ei juurikaan ole tavaraa siirtynyt, sillä herra kaipaa tavaroitaan päivittäin ympärillään. Ainoastaan vanha liinavaatekaappi siirtyi heti näiden kuvien ottamisen jälkeen nykyisestä kodistamme uuteen huoneeseen.

...Kovasti jo odotan, että pääsen tuomaan tähän tilaan kaikki ne lelut ja kalusteet - legoista askartelupöytään - jotka ovat nyt valloittaneet koko nykyisen kotimme olohuoneesta keittiöön...

Tähän huoneeseen olen kovasti myös suunnitellut kuinka toteutan pojalle oman pop-up kahvila-/ravintola-/kauppa-/kotileikkikeittiö -kombinaation - siis kera raidallisen markiisin ja myyntitiskin tietenkin! :)

Huoneeseen on vanhan liinavaatekaapin (joka toimii lelujen säilytyspaikkana) ohella tulossa vielä sänky ja askartelupöytäkin, sekä vanha 'säilytysarkku' (siis sellainen retro päiväkotimallia oleva, ei kapioarkku -tyylinen).

Legojen säilytykseen ja helppoon käyttöön löysin muuten lopulta ratkaisun Bauhausin puulaatikoista, mutta niistä lisää, kunhan pääsen ne tuunaamaan muuton jälkeen.


Kattovaloksi tähän huoneeseen laitettiin lopulta muutoissa mukana kulkenut, mutta hyväksi todettu Innoluxin Jasmina -plafondi päivänvalolampuin. Näitä pyörii mukana vielä toinenkin, mutta se taitaa paikkansa löytää työhuoneesta.

Pojan vanhassa huoneessa ollut kattovalaisin, jonka olen tuunannut vanhasta lampunvarjostimesta ja mustiksi maalatuista puuhelmistä on myös muuttamassa mukana, mutta saa oikein himmeän lampun sisälleen ja tulee roikkumaan pojan sängyn äärellä lukuvalona, kun iltaisin iltasatua luemme.

...Ostin muuten viikko sitten puuseppäharrastajan kuolinpesästä myös ihanan keltaisen retrovalaisimen, josta mallailen tunnelmallista lisävaloa tähän huoneeseen. Ei aina tarvita kirkasta kattovaloa - välillä, varsinkin iltaa kohti, on hyvä saada huoneen valaistusta muutettua rauhallisemmaksikin.


Nuo katto- ja jalkalistat tekivät tällekin huoneelle melkoisen ryhtiliikkeen!

Tämä huone oli muuten ainoa, josta olin täysin varma, että lattiamaalilla maalatut harmaat lattialistat toimisivat kauniisti seinävärin kanssa yhteen. Pidän todella paljon tuosta valkoisen, Greippi -keltaisen ja harmaan kokonaisuudesta.

Jos olet jo unohtanut, mille tuo yllä olevan valokuvan nurkkaus näytti ilman listoja, niin kurkista alla olevaa valokuvaa:


Tänään raksalla jatkuu eilen käynnistynyt keittiön kasaaminen, jota on odotettu alkavaksi jo ihan liian monta viikkoa. Kävin eilen illalla kulkemassa paikoilleen nostettujen kaapistojen ja saarekkeen keskellä ja totesin, että hyvä siitä tulee - tai siis ihan loistava! ...Melkein teki taas mieli itkeä tirauttaa ilosta ja onnesta, mutta päätin säästellä siihen saakka, että saadaan tasotkin paikoilleen... ;)

Lisäksi sauna on valmistunut viittä vaille löylyvalmiiksi, eli paikoillaan ovat jo kiuas, laudekehikko ja eilen käsitellyt laudepuut. Enää puuttuvat lauteiden väleihin tulevat rimat ja saunan oveen isäni oksista tekemät vetimet - siis juuri sellaiset kuin pihasaunassa kuuluukin olla! :)

Koetan ehtiä vielä valoisan aikaan itsekin piipahtaa sitä kameran kanssa ihmettelemässä - lupaan laittaa valokuvat jakoon pikemmiten!

Eilen oli niin kaunis, aurinkoinen päivä, että toivotaan samanlaista ulkoilukeliä kaikille ympäri Suomea.


Leppoisaa sunnuntaita kaikille!


perjantai 22. syyskuuta 2017

Kuulumisia raksalta; isomman pojan huone viimeisiä silauksia vaille muuttovalmis

Remontti etenee ryminällä loppua kohti, ja isomman pojan huoneeseenkin saatiin vihdoin maalattua ja asennettua paikoilleen parvelle johtavat portaat:


Portaikosta puuttuu tosin edelleen kaiderimat - niin portaiden huoneen puoleiselta sivulta, kuin parvelta porrasaukon ympäriltä. Erilaisia vaihtoehtoja on nyt jo tovi pyöritelty, mutta pikkuhiljaa pitäisi niitä valintojakin osata tehdä, tai poika joutuu kohta nukkumaan parven sijaan tässä 'alahuoneessa'...! :)

Nämä portaat tilattiin paikallisen rautakaupan kautta, ja niiden valmistaja on Lappi-Porras. Etsimme ensin Tori -nettikirppiksen kautta vanhoja portaita, mutta kisaväsy ja aikataulupaine oli sen verran jo niskassa, että päädyimme lopulta hankkimaan portaat uutena.

Tämä vapaa-ajan asunnon VS 1 -parviporras toimitettiin puuvalmiina (mänty) ja maalattiin miehen toimesta kahteen kertaan samalla lattiamaalilla ja -sävyllä kuin kodin puulattiatkin.

...Ja nyt, kun portaat ovat vihdoin paikallaan ja maalatut, olen niin tyytyväinen ratkaisuumme maalata tuo pojan huoneen hormi harmaaksi!


Isomman pojan huoneessa myös Ikean PAX -kaappirungot ovat jo paikoillaan peitelevyineen, ja odottelevat sisusteita sekä ovia. Myös valot on upotettu kattoon, pistorasiat ovat paikoillaan ja viimeisiä listoja enää työnalla (niiden kaiderimojen ohella) tuohon portaikkoon!


Muistatteko mille sama seinämä näytti ennen portaita ja kaappeja - loppujen lopuksi ihan vain lyhyt hetki sitten?


Paljon on tämäkin huone taas mennyt eteenpäin; muutamia rimoja sekä listoja vaille muuttovalmis!

Tässä alla valokuva pojan parvelta, portaiden yläpäästä otettuna.

...Nuo parviportaiden askelmien urat muuten toimivat yllättävän hyvin hidasteina - vaikka villasukilla liikkuessa!


Pojan parvelle tuotiin jo pari viikkoa sitten televisio paikoilleen, ja viriteltiin kanavat samantien näkyviin - nyt pojan Pleikka on myös pakattuna valmiiksi siirrettäväksi vanhasta kodista uuteen huoneeseen. :)

Tuohon television alle pitäisi vielä kehitellä joku näppärä hyllykkö tai pieni kaappi, jonka sisään saisi johdot piiloon (tuo jatkoroikka ei ole tullut jäädäkseen) ja jolle voisi Pleikan, ohjaimet ja pelit nostaa. Ehdotuksia otetaan vastaan, jos olette tällaiseen max ~35cm syvään ratkaisuun törmänneet!


Pojan huoneeseen kannettiin jo työpöytä, joka näyttäisi - meidän kaikkien yllätykseksi - löytävän paikkansa portaikon alta. Punainen kirjahylly, jonka poika valitsi itselleen pari vuotta sitten muuttaa myös mukana, samoin kuin sarjaan kuuluvat punaiset avohyllyt.

Pojan sanoja lainaten; ''Miksi ostaa valkoinen, kuin voi hankkia värikkään?!"

...Hankala tuohon on käydä vastaan sanomaan, varsinkin kun itsekin rakastan värikkyyttä, joten pojalla on nyt vihreä huone, punaisin tehostein! :)

Hankintalistalla pojan huoneeseen vielä matto, joku löhönojatuoli sekä matala kirjahylly(kkö) parvelle kirjoille ja taskareille, eli iltalukemisille.

Luotan kohtalooni, että nämä viimeiset puuttuvat tulevat vastaan sen kummemmin etsimättä, kun aika on oikea. Kaikki Instassa juttujani seuraavat huomasivatkin, että näin kävi viime viikonloppuna, kun eksyin puolivahingossa kuolinpesän myyntiin, josta löysin ihanan edullisesti autokuormallisen etsimiäni tavaroita; vanhan liinavaatekaapin, vanhan saksalaisen kirjoituskoneen puulaatikon, josta tulee sohvapöytämme, vanhoja naulakoita ja hattuhyllyjä, sekä kauniin puisen pöytävalaisimen. Puhumattakaan niistä kaikista tavaroista, joita EI ollut listallani, enkä tiennyt edes tarvitsevani, mutta joille on nyt jo paikat valittuna Villa Kotirannassa! ;)

Luulenpa, että kunhan pääsemme asettumaan kodiksi, ja saamme tavarat paikoilleen, joudun tekemään yhden postauksen ihan vain tuon yhden 'ostosreissun' löydöistä...! :)


Rentouttavaa viikonloppua! <3



keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kuulumisia raksalta; muuttovalmis kammarimme


Meidän aikuistenkin oma kammari on vihdoin ja viimein siinä kunnossa, että tänään siirtyy ensimmäinen huonekalu - vanha senkki - nykyisestä tilapäiskodistamme Villa Kotirantaan!

*Villiä tuuletusta ja onnenkiljahduksia!*

Samaisessa, ensimmäisessä virallisessa muuttokuormassa siirtyvät myös kaksi liinavaatekaappia; pienemmän pojan huoneesta kaappi, joka pursuaa pehmoleluja, ja eteisessä maalausta odotteleva tuunauskohde, josta syntyy alakerran pelihuoneeseen säilytyspaikka perheemme lautapeleille.


Rakastan näitä Mattiovien Line 4R -sarjan lasiovia, jotka valikoituivat lopulta meidän kammariimme, alakertaan johtavan portaikon alapäähän (eli pelihuoneeseen) ja verannalta sisälle asuntoon johtavaan oviaukkoon.

Huurrelasista ei näy läpi, mutta valo kulkee kauniisti läpi - ja oven toiselle puolelle ikkunattomaan käytäväänkin saadaan tämän makuuhuoneen sekä veranan lasioven kautta luonnonvaloa.


Vaikka vanhaa puuverstasta onkin pyritty säilyttämään remontissa mukana mahdollisimman paljon, ja olemme palauttaneet niitä elementtejä, joita jouduimme remontin alussa purkamaan - kuten puulattiat ja -seinät - olemme myös samalla tuoneet talovanhusta tälle vuosituhannelle.

Pyrkimys vanhan säilyttämiseen, ja vanhan talon pelastaminen uuteen eloon ei mielestäni automaattisesti tarkoita remontin osalta puhdasta entisöintiä tai sisustuksessa museomaisuutta, vaan perinteiden ja nykyhetken sulavaa käsikkäin kulkemista.

Joku toinen on omalla kädenjäljellään luonut talolle sen historian, ja nyt me olemme omalla työllämme - ja pian talon asuttamisella - kirjoitamme vanhan puuverstaan jatkotarinan.

Siksi emme ole lähteneet talon yksityiskohdissa, kuten näissä valokatkaisimissa, pistorasioissa tai ovenkahvoissa etsimään nostalgisia, retroja ratkaisuja, vaan etsineet omaan makuumme sopivia vaihtoehtoja - pitäen mielessämme silti talon hengen ja haluamamme tunnelman.


Vanhan talon tuntua tuovat puolestaan miehen askartelemat listat pienine yksityiskohtineen - kuten alakuvassa viimeistä maalauskertaa odottava jalkalista.

Olemme käyttäneet leveitä puuvalmiita jalka- ja kattolistoja, jotka maalasimme talon väreihin sopiviksi; lattialistat harmaalla lattiamaalilla ja kattolistat Tikkurilan valkoisella. Ovien karmilistat ostimme valmiina, mutta ikkunoiden smyygit mies nakersi itse käsityönä.


Ja jotta matka pysyy mielessä - ja pelkkien jalka- ja kattolistojen merkitys huoneen ilmeelle - alla muistukseksi valokuva ihan lyhyen ajan takaa, kun huonetta vasta maalattiin:


Näillä ajatuksilla tähän uuteen aamuun! :)


Syksyisen sateiset keskiviikkoaamun terveiset siis Mäntsälän kupeesta kaikille!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Anna hyvän kiertää; kaunis keraaminen pannunalunen


Muistatteko eilisessä postauksessa valokuvaamani Pirta -tuotemerkin teekannun alta pilkahtaneen pannunalusen? 


Tänään tuo kirppislöytö nousee esille ansaitsemaansa päärooliin!


Vietin alkuviikosta maanantaina vapaapäivää parhaan ystäväni ja pienimmän poikani kanssa kierrellen muutamalla suosikkikirppikselläni Lahdessa, ja mukaan tarttui lasipurkkien ja valokuvakehysten ohessa myös tämä kaunis, vanha keraaminen pannunalunen - hurjaan 1,20€ hintaan!


Harkitsin jo hetken puuosien maalaamista valkoisiksi, mutta kun nostin alusen muiden keittiöstämme jo löytyvien tavaroiden joukkoon, päätin jättää alusen puupinnalle.


Tässä pannunalusessa ensi-ihastuksen tuotti tuo kaunis kuvio, jonka puolesta laatta voisi olla vaikka vanhaa Arabiaa!

Sinivalkoisenakin kuvio sopii kauniisti yhteen tuon Ilves -lasipurkin annostelukippona toimivan Arabian kahvikupin kanssa. Ja toisaalta kuviossa on myös jotain samaa, kuin tuossa Piia Kedon vuonna 2015 Pauligille suunnittelemassa Piilopaikka -rasian kuosissa.


Olen jo pidemmän aikaa katsellut laattoja aivan uusin silmin kodin piensisustuksessa, kuten olettekin varmaan huomanneet; Pukkilan Curvytile -lattialaatat muuttuivat pannunalusiksi ja nämä kuvien MX Kiven meksikolaiset Talavera -laatat mukinalusiksi!

Annetaan hyvän kiertää siis ja mietitään arkisillekin tavaroille uusia käyttötapoja - sen sijaan, että heitettäisiin niitä kylmästi pois. :) 

Paljonpuhutussa konmarituksessakin on etunsa - tekisi hyvää omillekin kaapeille tässä muuton yhteydessä hieman suorittaa harkittua karsintaa - mutta omalle kantilleni ei sovi millään muotoa se 'tarpeettomien' esineiden heittäminen pois. Mietin aina pitkän tovin (miehen mielestä aivan naurettavan romunkin kanssa), että saisiko siitä vielä edes osan hyödynnettyä jossain tuunausprojektissa.

...Tällaisia kierrätyksen ja uusiokäytön ''mestarinäytteitäni'' on mm. erään retrovalaisimen tuunaus uusiksi niin, että sain lopputulokseksi niin uuden valaisimen kuin kauniin metallisen amppelinkin! :) Tuosta projektista lisää syksymmällä, kun pääsen nostamaan valaisimen paikoilleen uuteen kotiin.


Kuten mainitsinkin eilisessä postauksessa, kodin tekee sekoitus elämän varrelta mukaan tarttuneita esineitä, joilla on tarina kerrottavana.

Kuulisin mielelläni tämänkin pannunalusen tarinan - kuka sen on omin kätösin valmistanut, ja millaisia kahvi- ja ateriahetkiä sen ylle nostettujen patojen ja kahvipannujen äärellä on vietetty? Juorut, joita on supateltu kumartuneina kahvikupposten ääreen, ja päivän kuulumisten vaíhdot perheelle katetulla päivällisellä.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Ihanat astiauutuudet; Pirta -tuotemerkin Lupiini -jumbomuki ja teekannu!


Piipahdin eilen paikallisessa marketissa ruokaostoksilla, ja hakemassa pari kimppua ruusuja piristämään viikonlopun kahvipöytää - tälläkään kertaa en päässyt astiaosaston ohi kurkistamatta hyllyille! :)

Ajattelin, että saattaisin ehkä löytää (taas) uuden lempimukin, mutta yllätys oli suuri, kun hyllyllä minua odottelikin äärettömän kaunis teekannu!

Ja juuri, kun olin sellaisesta haaveillut - syksy on otollisinta aikaa nauttia kupponen teetä iltojen hämärtyessä!


Tämä teekannu on Pirta -tuotemerkin Lupiini -sarjaa, josta ainakin paikallisen Citymarketin valikoimassa oli myös mukeja ja leipälautasia - joita palaan vielä ostamaan, sillä jäivät mieleeni niin vahvasti kummittelemaan. :)

Ihastuin täsäs kannussa tuohon kauniiseen, 'vanhahtavaan' muotokieleen ja tuohon puiseen ripaan tummunein messinkiyksityiskohdin. Koko kannun kruunaa sivujen kuviopinta, joka antaa teekannulle nostalgisen vivahteen.

Täydellinen vanhaan puuverstaaseen, eikös?!


Teekannu oli myös maltillisen shoppailijan kukkarolle löytö; 19,95€!


Samaan Lupiini -sarjaan oli saatavilla myös jumbomukit, jotka ovat täydellisen kokoiset kietoa kädet ympärille ja lämmitellä ulkoillessa viilenneitä sormia teen lämmössä.

....Voin kuvitella jo itseni Villa Kotirannan verannalle istumaan vanhalle puusohvalle sateisena päivänä, ja katselemaan ikkunasta ukkosen valonäytöstä - hörppien samalla yrttiteetä näistä mukeista!

**Pssst, nämä mielikuvaharjoitukset ovat ne voima, joiden avulla tämän remonttiprojektin ja lähestyvän muuton on jaksanut tsempata läpi... ;)


Jumbomukilla oli hintaa 6,99€/kpl, ja muistaakseni leipälautanen maksoi saman verran.


Näistä mukilöydöistä muistui mieleen, kuinka luin tovi sitten erään haastattelun, jossa kotiaan esitellyt rouva mainitsi, että ostaa aina pelkästään alkuperäisiä design klassikoita, koska niillä tuotteilla on jälleenmyyntiarvo.

Kuka ostaa kotiinsa tavaroita ajatellen jälleenmyyntiarvoa?!?

Minulla ei varmaan kertaakaan ole käynyt mielessä jotain tuotetta hankkiessa miettiä, että kuinka paljon tuotteesta saan,  jos joskus tarvitsee se laittaa myyntiin... Koti sisustetaan itseä varten, itselle rakkailla ja omaa silmää miellyttävillä tuotteilla.

Tämä jälleenmyyntiarvon pohdiskelu menee samaan sarjaan, kuin auton omistaja, joka peittää penkit suojuksilla omassa käytössään, jotta ne ovat varmasti kuin uudet sitten autoa myydessä. Kyllä, auto painii hieman eri hintaluokassa kuin teekannu tai vaikka nojatuoli, mutta ajatusmalli on sama; tuote hankitaan, muttei siitä voida itse nauttia, koska sitä täytyy vaalia ja suojella jälleenmyyntiarvon säilyttämiseksi.

PÖH, sanoo Satu!

Kestävää kulutusta on toki hankkia ajattomia klassikoita, ja jättää sesonki- ja muoti-ilmiöhärpäkkeet ostamatta, mutta kestävä kulutus ei vaadi tanskalaisen designtalon leimaa pohjaan. Kestävämpää kulutusta on hankkia tuoteita, jotka ovat a) laadukkaasti valmistettuja, laadukkaista materiaaleista, jotta ne kestävät aikaa ja käyttöä, sekä b) ajattomasti muotoiltuja, jotka miellyttävät omaa silmää vielä vuosien - tai jopa vuosikymmenten - jälkeenkin.


Sorrun itse ostamaan usein kahvimukin kauppareissulla, mutta jokaista mukia ihastelen käytössä, kunnes muki hajoaa - ja pyrin toteuttamaan tätä mallia kaikkien tavaroitteni kanssa, vaatteista astioihin.

Ja jos jostain syystä päädyn luopumaan jostakin tavarasta, laitan sen kirpputorille myyntiin etsimään uutta kotia, tai vaikka lahjoitan eteenpäin. Pääasia, että tavara jatkaa kiertoaan käytössä, kunnes hajoaa - ja toivottavasti kierrätetään asianmukaisesti!

Astioita, ja muitakin sisustus- ja käyttötavaroita hankkiessa pyrin myös miettimään, sopiihan tuote oman kotini muihin tavaroihin, huonekaluihin tai ylipäätään sisustusmakuuni. Jos epäröin hetkenkään, jää tuote hyllylle.

Haluan, että ostamani tuote on lempituotteeni nyt ja aina. Vaatteiden ja kenkien kohdalla käy usein niin, että kulutan ostamani tuotteen aivan loppuun, koska lempituotteita on ihanaa käyttää vaikka joka päivä, ja lopulta harmittelen, miksen suoraan ostanut kaksia kappaleita - en ikinä opi! :)

Toisaalta minua myös viihdyttää seurata, kuinka lähtökohtaisesti kauniisti muotoilu tuote (astia, vaate, huonekalu, jalkine...) muuttuukin 'hieman noloksi', jos se onkin ostettu paikallisesta marketista, eikä design tuotemerkin kivijalkamyymälästä. Miten ostopaikka, tai edes tuotemerkki vaikuttaa niin suuresti mielikuviimme? :)

Joten täten lupaan ja vannon, että jatkan tällä samalla omalla linjallani, ja jaan blogissani kokemuksiani vain sellaisista tuotteista, jotka olen itse todennut loistaviksi ja joiden tarinaan vahvasti uskon.

Kuten nämä sydämeni vieneet Lupiinit! :)


Lupiini -astiat olivat täydellinen match keittiömme tunnelmaan, ja ne yhdistyivät kauniisti niin vanhaan Arabiaan kuin uuteen Marimekkoonkin! :)


Uusi, vanha, design klassikko tai parin euron kirppislöytö - minulle ne ovat samalla linjalla!

Kodin kuuluu olla kodikas sekoitus elämän varrelta mukaan tarttuneita esineitä, joilla on tarina kerrottavana.

...Näiden mukien ja teekannun tarinaa kirjoitan tulevina syksyinä Villa Kotirannassa takkatulen äärellä, tai verannalla sadetta kuunnellen.



Ihanaa viikonloppua kaikille!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...