keskiviikko 31. elokuuta 2016

Olohuone siirtyi syksyyn

Kävin anoppilassa kahvilla maanantaina, ja ihastelin olohuoneen uutta, syksyistä ilmettä. Kotiin palattuani ei omassa olohuoneessa pystynyt enää keskittymään televisiossa pyöriviin ohjelmiin, kun katse kiersi levottomasti avohyllyjen tavaroissa, sohvatyynyissä, pienimmän pojan käsistä karanneessa lelumäärässä....

Siitä se ajatus sitten lähti! :)

Avohyllyiltä siirsin pois kaikki valokuvat, sekä mustat ja metalliset esineet. Kasvit - bataatit ja muutama rönsy - saivat jäädä, tosin nekin vaihtoivat hieman paikkaa, kun nostelin hyllyille syksyisempiä, puun ruskeita sävyjä ja kermaisempaa valkoista.



Tämä sohva on ehkä mailman mukavin paikka käpertyä koko perheen voimin elokuvan ääreen, mutta värinsä puolesta se on haastava yhteensovitettava eri sesonkien värimaailmoihin. Kankaan sävy on punertavan harmaa, jopa ruskeahko, joten kylmät sävyt olen joutunut jättämään väliin esimerkiksi sohvatyynyissä.

...Lisäksi nuo punaiset isot tyynyt pitäisi huputtaa jollakin neutraalimmalla värillä - siinäkin yksi ikuisuusprojekti...

Tarkoitus olisikin sitten Villa Kotirantaan muuttaessa siirtää tämä sohva alakerran 'peli-/leffahuoneeseen', ja etsiä yläkerran tupakeittiöön vaaleampi (harmaa?) sohva, joka myös kokonsa puolesta olisi huomattavasti pienempi, sillä tama jättiläinen valtaisi palttiarallaa puolet tulevasta olohuoneesta... :D


Avohyllyille pääsi paraatipaikalle kokoelma sitä-sun-tätä muualta asunnosta; Vanhoista puisista mittanauhoista DIY-projektina tehty tähti (täältä pääset ohjeeseen; KLIK) siirtyi makuuhuoneesta, iso pyöreä kirppislöytötarjotin löytyi keittiöstä. Ylähyllyllä vanhasta lasikupukellosta tuunattu 'terraario' sai sisälleen Schleich peuran. Vanha Ilves -lasipurkki on löytö lapsuudenkotini ullakolta, ja ruskea lasipullo muutaman euron kirppislöytö. Valkoinen maljakko ja pieni tuikkukippo alimmalla hyllyllä ovat heräteostoksia Plantagenista. :)


Olohuoneen sohvapöytä on edelleen sivupöytänä - jos siirtäisin sen käyttöön sohvan eteen, työntäisi pienin poika sen kuitenkin pois leikkien tieltä. :)

...Eiköhän sekin aika vielä joskus koita, että kalusteetkin pysyvät paikoillaan... ;)


Tuon alla olevan kuvan raitatyynyn olen ommellut kirpputorilta löytämästäni vanhasta ryijystä, ja isoäidin neliöistä kasattu tyyny on vuosia sitten itse virkkaama - samoin kuin tuo raidallinen viltti.


Vuokra-asumisen miinuksia on itsensä näköisen kodin luominen jonkun toisen ihmisen kodin kehyksiin. Olen ainakin itse hirmuisen arka lyömään taulukaan seinään, ellei seinällä ole jo entuudestaan reikää valmiina. Ja pintamateriaalitkin ovat vuokrakodissa jonkun toisen valitsemia, jolloin ne harvoin ovat esimerkiksi väreiltään sellaisia, joihin on omat huonekalunsa alunperin valinnut. Ja koska toivetila olisi kuitenkin mahdollisimman pian saada raksa valmiiksi ja päästä muuttamaan Villa Kotirantaan, ei ole järkeä edes lähteä miettimään, josko seiniä voisi maalata ja näin tehdä asunnosta itselleen vielä enemmän kodin.

Olen jo aiemminkin todennut, että tässä väliaikaiseen kotiin asettumisessa olen saanut kovasti harjoitella, kuinka yhdistää esimerkiksi vanhan kodin huonekalut ja tekstiilit tämän kodin pintoihin - ja huoneiden mittoihin. Esimerkiksi tässä kodissa työpöytä mahtui makuuhuoneeseen, mikä ei ollut mahdollista vanhassa kodissa, joten olon joutunut miettimään, kuinka yhdistää lepäämiseen tarkoitettu tila työskentelyyn. :)


Nyt täytyy kyllä hetki nauttia tästä ihanasta, järjestelmällisen siististä olohuoneesta - muutama ilta lasten kanssa, ja kerran leikkien jälkeen lelujen keräämättä jättäminen, niin olohuone on (taas) perinteisessä kaaoksessa... :)

...Lapsiperheen arjessa harvoin mikään menee kuin Strömssöös... ;)


Tämä heppa on muuten appiukon tekemä kirpputorilöytö, jonka hän kunnosti pienimmälle pojalle joululahjaksi. Taisi Lahden sataman peräkärrykirppiksellä maksaa alle euron - pienen tinkaamisen jälkeen - tosin kyllä appi joutui jonkun verran vaivaakin näkemään kunnostamisen parissa. ;)


Olohuoneen seinustamma pönöttää vuosia vanha Ikean jalkalamppu, joka ei oikein enää tässä kodissa tunnu löytävän paikkaansa... Se on nyt vielä jäänyt norkoilemaan tuohon sohvan kulmalle, sillä iltojen hämärtyessä sohvalla lueskellessa/neuloessa kaipaa lisävalaistusta.

Olen kamalan huono luopumaan mistään, edes tästä orvosta jalkalampusta, vaikka en enää edes oikein pidä sen ulkonäöstä. Mitäpä jos siitä luovuttuani löytäisinkin sille juuri täydellisen paikan? Tulisin katumapäälle? Ei, henkisesti helpompaa vain säilyttää aivan kaikki ja kartuttaan varastossa tavaramäärää... :D


Yksi asia, josta todella pidän tässä kodissa, ja minkä tahtoisin siirtää mukanani Villa Kotirantaan, on tuo kalanruotokuvioinen vanha parketti!



Lelut olohuoneessa koetetaan pitää järjestyksessä vanhojen pärekorien avulla, jotka nekin näyttävät jäävän näinä hetkinä auttamattomasti liian pieniksi... Vaikka juurikaan emme itse ole leluja ostaneet (paitsi pikkuautoja läjäpäin), niin kummasti niitä vain lapsiperheeseen jostakin ajautuu... Joulun jälkeen joudumme varmaan jo hankkimaan kolmannen korin! ;)


Että tällaista meidän kodin syksyyn!

...Seuraavana siivous- ja uudelleenjärjestelyvyöhykkeenä pienimmän pojan huone, sillä mummu toi eilen tupaan ihanat, retrot kalusteet; piirustupöydän, neljä lasten tuolia ja penkkinä toimivan säilytyslaatikon. Nyt meni huoneen järjestys ihan uusiksi! :)

tiistai 30. elokuuta 2016

Iisoppi - superyrtti myös koristekäyttöön

Yksi tämän vuoden lajikeuutuuksia kasvimaallani on ollut iisoppi.

Tutustuin iisoppiin viime kesänä lueskellessani yrteistä ja niiden käyttömahdollisuuksista, ja lisäsin jo silloin lajikkeen hankintalistalleni. Ei ainoastaan monivuotinen puutarhan kaunistus, vaan myös vanha apteekkirohto.


Iisoppi toimii kasvimaalla myös luonnonmukaisessa tuholaistorjunnassa; se karkoittaa lanttu-, nauris- ja kaaliperhosia, ja on samalla mehiläisten suosima mesikasvi.

Iisoppi on monivuotinen puolipensas, ja siitä korjataan satona nuoret versot ja kukat. Kasvista talvehtivat puiset varret, ja toki lumikerros auttaa kasvia selviämään talven yli. Iisoppi viihtyy aurinkoisella paikalla, hiekkaisessa ja hyvin ojitetussa maassa - toki itse kylvin siemenet 50x50 kasvatuslavaan, jonka pohjalle heitin kerroksen soraa ja sotkin multaan hieman hiekkaa. Hyvin näyttää viihtyneen noissakin oloissa ja yhdessä kesässä kerryttänyt melkoisesti mittaa ja lehvästöä!


Tämä on loistava kasvi käytettäväksi yhtenä osana yrttiteetä, varsinkin flunssan oireisiin. Kuivatuissa lehdissä Iisopin karvaus korostuu, joten teehen kannattaa sekoittaa muitakin aineksia pehmentämään makua. (**Oma flunssasuosikkini onkin nyt iisoppi + oregano + timjami + vadelmanlehdet + kamomillasaunio.)

Iisoppi on tosiaan vanha apteekkirohto, ja sen kukista onkin valmistettu lääkettä erilaisiin keuhkosairauksiin, kuten keuhkoputkentulehdukseen ja astmaan. Iisopin sanotaan myös helpottavan liman poistumista hengitysteistä, olevan tulehduksia poistava kasvi, ja iisoppiöljyn sisältämät ketonit tuhoavat bakteereja ja. Öljyä on käytetty myös ihosairauksien ja haavojen hoidossa. Ja kurlattuna iisoppi on kuulemma parhaimpia rohtoja kurkkukipuun!

Melkoinen superyrtti siis!

Iisopin käytössä täytyy tosin muistaa kohtuus, juurikin noiden yrtin sisältämien ketonien vuoksi.


Korjasin itse talteen yrttiä melko maltillisesti, sillä tiedän olevani perheessämme ainoa, joka näistä yrttihullutuksista on kiinnostunut... ;)

...Melkein jo omalla kierolla tavallani odottelen sitä syksyn ensimmäistä alkavan flunssan tunnetta, kun jäseniä kivistää ja nenä vuotaa - pääsen itsekin testaamaan yrtin tehon! :D


Ripustin kerätyt versot ja kukkavarret muutaman varren ilmavina nippuina keittiön (varjoisan) ikkunan verhotankoon kuivumaan - muutaman viikon roikkumisen jälkeen murennan lehdet ja kukat ilmatiiviiseen purkkiin odottelemaan käyttöä.



Iisoppi on todella kaunis puolipensas, joka toimii kukkapenkissäkin ihan vain monivuotisena koristekasvina. Olenkin suunnitellut kylväväni iisoppia esimerkiksi omenapuiden alle, missä ne toivottavasti houkuttelevat myös mehiläisiä omenapuiden kukkiin. :)

maanantai 29. elokuuta 2016

Jämälankaprojekti - mikä ihana tekosyy sisustusostoksille!

Olen (ainakin) vuoden ajan nyt pitänyt yllä on-off -suhdetta ikuisuusprojektiin, joka ajatuksena aikoinaan tuntui ihan loistavalle, mutta vie vain niin himpuran kauan valmistua...

Kyseessä on siis neulevilttiprojekti, johon tarkoitus oli hukata kaikki kotonani pyörivät jämälankakerät - kauniina liukuväriraitoina. Eikö kuulostakin kivalle?

...Aina tällaista työtä aloittaessa unohdan (tai vain suljen silmäni faktalta), että olen liian malttamaton työstämään yhtä ja samaa käsityötä viikkoja, saati kuukausia - tai tässä tapauksessa nyt ilmeisesti sitten vuosia! Huh...


Edellinen viltti (kuvissa yllä ja alla nojatuolin päällä), virkkasin ennätyksellisesti alle kahdessa kuukaudessa! Viltillä on kuitenkin mittaa 130x164cm, joten joka ilta noiden 7 viikon aikana sitä virkkasin, ja käsityö kulki mukanani, missä ikinä liikuinkin, mutta tuolloin mieheni oli työkomenuksella ulkomailla, joten hiljaiset illat menivät virkatessa.

Nyt, kahden lapsen kanssa iltoja viettäessä - ja tämän blogin äärellä puuhatessa - ei ihan hirmuisesti ole niitä hetkiä, kun ehtisin (tai malttaisin) istua alas neulomaan. Ja silloin, kun lapset ovat ennen yhdeksää jo unille, ja talo hiljainen, käynnistyy meillä usein Netflix... :)

Toki voihan telkkaria katsoessa neuloa, mutta olemme löytäneet liian hyviä sarjoja, joihin täytyy keskittyä täysin, eikä välillä voi vilkuilla puikoille, että ovatko kaikki silmukat edelleen tallella... ;) (**Vinkkinä viimeisin sarjalöytö; Narcos - loistava!)



Mutta tällainen ikuisuusprojekti, jota säännöllisen epäsäännöllisesti nostetaan esiin ja välillä piilotetaan komeroon, ja jonka mukana kulkee iso kasa lankarullia, vaatii näppärän säilytyskorin - eikö vain? ;)

Mikä ihana tekosyy lähteä katselemaan sisustusosastoja!

Kävimme lauantaina Lahdessa Kärkkäisellä aivan muilla asioilla, mutta livahdin hetkeksi omille teilleni ja katosin liikkeen sisustuspuolelle hyllyjen väliin. Mukaan lähti kaikkea muutakin ihanaa, mm. vetolaatikostojen nuppeja muutamaan DIY -projektiin, mutta paras ostos oli tämä Home & Styling Collection -merkin bambukori (53x22cm - 14,90€))!



Kori on hieman leveämpi yläreunasta (53cm) ja kapeampi pohjasta (45cm) - täydellinen tällaiselle isolle neuletyölle, ja tilaa jää vielä lankakerillekin runsaasti!




Mainittakoot vielä noista nojatuoleista, että satuin törmäämään vastaaviin nettikirppiksellä, ja pienen googlauksen jälkeen sain viimein selvitettyä näiden olevan suomalaista muotoilua; Einari Kyöstilän suunnittelemat nojatuolit 1930 -luvulta! En ole aivan varma onko tämä kyseinen tuolimalli Keravalla 1908-1985 toimineen puusepäntehtaan valmistamia, vai Kyöstilän muuta tuotantoa, mutta kyseiselle tehtaalle Kyöstilä, muiden koulutettujen muotoilijoiden kera, suunnitteli aikoinaan kalusteita sarjatuotantoon.

Eikä vain kaunista muotoilua, vaan todelliset käyttötuotteet; edelleen ihanat istua, vaikka jouset ovatkin jo alkanet pettää, ja mies on niitä joutunut tukemaan, ja mahdollisuus säätää selkänojan kulmaa nojan takana olevalla poikkipuulla ja kolmiportaisella pykäliköllä.

Näiden entisöinnistä olen haaveillut; puuosat kaipaavat uuden maalipinnan, jouset tulisi uusia tai korjata, ja kankaat vaihtaa... En tiedä riittääkö meillä itsellä taitoa ja rohkeutta kajota näihin itse, vai pitääkö kääntyä entisöijän puoleen...



Olen neuleessa jo melkein puolessa välissä... Mietin jo, pitäisikö lyödä tällekin projektille aikataulupainetta, ja laittaa tavoitteeksi siihen käpertyminen 2017 loppusyksystä uuden kodin pönttöuunin äärellä... ;)




Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon - rentoa maanantaita kaikille!


sunnuntai 28. elokuuta 2016

Bataatti, maissi ja moni muu - kuulumisia kasvimaalta (ja itse kasvatetun ruuan puolesta paatosta)

Muutaman päivän hiljaiselo blogissa on tarkoittanut tohinan täyteisiä päiviä täällä meidän arjessamme! ..En oikein tiedä edes, mistä aloittaa, joten tartun ensimmäisenä kasvimaan kuulumisiin - ehkä se eniten aikaa vievä osa-alue täällä maaseudun elossa näin syksyisin, jännä juttu... ;)

Hyödynsimme viime sunnuntaina pari tuntisen, jonka isoin poika oli kaverillaan syntymäpäiväjuhlissa, ja kävimme keräämässä miehen kanssa talteen omenat kasvimaalta. Lisähaasteena urakalle oli imeliin, maahanpudonneisiin omenoihin kotiutuneet ampiaiset... Ihmeellisesti selvisimme ilman yhtään pistosta, vaikka keräilimme myös maahan pudonneet hyväkuntoiset omenat talteen.

Tuntui kuin olisimme tehneet omenapuuvanhuksille palveluksen riisuessamme heidän harteiltaan raskaan taakan, sillä jokaisen oksasta irrotetun omenan keventäessä taakkaa puiden oksat vähitellen nousivat yhä ylemmäs. Yksi oksa oli revennut sadon painosta, ja keväällä tuo oksa saa leikkurista, mutta hienosti jaksoi puu silti tuonkin oksat omenat kypsyttää meille poimittavaksi.

Tiistaina töiden jälkeen kiikutimme omenat mehustamoon täällä Mäntsälässä. Tässä kohti paukuttelen henkseleitäni, sillä MINÄ ajoin omenakuorman peräkärryssä! En ole koskaan ennen edes kokeillut peräkärryn kanssa ajamista, mutta etupenkillä istui maailman rauhallisin opettaja, jonka ohjeistuksella jopa peruutin kärryn kanssa - ja vielä ihan mallikkaasti! ;) Ehkä seuraavan kerran uskaltaudun jo ihan yksinkin ajamaan...!

Omenat olivat mehustamon arvion mukaan hyvässä mehustuskunnossa (riittävän kovia), toki joukkoon mahtui myös ylikypsiäkin. Mutta kuulemma olimme liikkeellä juuri oikeaan aikaan, ja omenoista saatiin painoon nähden todella hyvässä suhteessa mehua. Kahdesta puusta saimme tänä vuonna omenaa 222kg ja tuosta määrästä mehua tuli 132 litraa!

Koetin huonolla menestyksellä löytää tuolta jostain arkistoista tietoa, paljonko määrät olivat viime syksynä, mutta muistelisin, että 2015 oli paljon huonompi omenavuosi... Olisiko omenakiloja kertynyt vaivaiset vajaat 100kg...?


...Mietin omenoita kerätessä, että onhan tama jonkun mielestä varmasti hullun hommaa; nähdä se vaiva, että kerää sadon ja kuljettaa mehustamolle. Ja maksaahan tämä touhu - kyllä omenamehulitran saisi halvemmalla lähikaupasta...

Mutta tässä (ja niin monessa muussakin itse kasvattamisessa) pointtina on, että tiedämme mitä syömme. Näissä mehuissa ei ole säilöntäaineita, eikä omenia ole kasvatettu suurtuotantona lannoittaen tai torjunta-aineita käyttäen.

Vähän sama kuin noiden kanojen kanssa; ei kukaan perusta kotikanalaa, jotta saisi kananmunia halvemmalla...! Kanalan perustamiseen, kanojen hoitoon ja ruokintaan, kanalan lämmitykseen ja valaisuun kuluu sen verran rahaa, että jos halpoja munia kaipaa, kannattaa mennä kaupasta hakemaan. Ja tiedoksi teille, jotka ette tienneet; kanat tarvitsevat paljon muutakin, kuin ruuantähteitä (appeet); kauraa, rehua, kalkkia... Mutta kanat ovat lemmikkejä, jotka sivutuotteena tuottavat 'lähiruokaa', josta jälleen kerran tiedämme, miten se on tuotettu. Ja osallistumalla kanojen päivittäiseen hoitoon opetamme lapsillemme arvostusta ruokaan - 'tekemällä töitä' ruuan eteen ja seuraamalla eläinten eloa osaamme arvostaa eri tavalla jokaista kanalasta noudettua kananmunaa.


Kasvimaallakin vihertää vielä mukavasti! :)

Ainoastaan pinaatti, herneet ja rukola ovat nyt tulleet tämän syksyn osalta tiensä päähän - ja vaikka pensaspavun taimet yhä ovat elinvoimaisina lavoissa, on papusato jo kokonaan poimittu, kevyesti höyrytetty ja pakastettu talven makkarakeittoja ja wokkeja varten.

Pensaspapua sain tänä vuonna moninkertaisesti viime kesään verrattuna, ja tietenkin nälkä kasvaa syödessä; haaveena vielä isompi ala pavulle ensi kevääksi kasvimaalle! ;)



Kruunutilli jäi tänä syksynä lähes käyttämättä, sillä kurkkusato näyttää jäävän vajaaseen kymmenenn kurkkuun, jotka kaikki on aika pitkälti syöty leivän päällä sitä mukaa, kun ovat kypsyneet. Anoppi taisi saada jotakin säilöntään, ja hän hakikin tilliä kasvimaaltani.

Ja tuosta heräsi ajatus, että miksei voisikin hyödyntää kasvimaan pinta-alaa jakamalla jonkun toisen kanssa kasvatettavia lajikkeita - vaihdantataloutta siis! 'Kasvata sitä kurpitsaa, minä kesäkurpitsaa, ja laitetaan sato puoliksi!'

Tai voisiko vuokralava toimia? Tiettyä summaa vastaan voisi joku kaupungissa asuva, kotona kasvattettua ruokaa arvostava henkilö, ostaa yhden kasvatuslavan sadon, esimerkiksi porkkanaa. Oi, tästä voisin kirjoittaa muutamankin postauksen - nämä kotipuutarha ideat puhkeavat kukkaan aina syksyisin, kun kannan selkä vääränä satoa keittiöön, ja pähkäilen, mitä ihmettä niistä kaikista kasveista oikein valmistan! :)



Maissikin kasvanut pitkäksi ja tukevaksi, ja ainakin kolme maisintähkää olen sieltä bongannut! Nyt sitten pitäisi googlailla, että mistä ihmeestä minun pitäisi tunnistaa poimittavaksi kypsä maissi?! :D

Ajattelin käydä ostamassa pari harsoa vielä nyt syksyksi (keväällä repesivät kaikki vanhat harsot haperoina), ja virittää ne vielä maissien ylle, kun säät tästä vielä viilenevät - varsinkin öisin. En usko, että kasvukausi on täällä riittävän pitkä maissille, mutta koetetaan nyt viimeiseen asti ennen luovuttamista! ;)



Ja bataatti - toinen lajike, joka kaipaa pian harsoa ylleen!

Lehdet ovat kasvaneet kaikissa taimissa runsaasti köynnöksenä. Ajattelin antaa tuonne syyskuun loppupuolelle näiden olla maassa (ellei säät nyt radikaalisti muutu ja yöpakkaset iske), ja sitten nostaa ensimmäisen koemielessä ylös. Jotenkin olen saanut päähäni ajatuksen, että siellä mullan alla ei odottele pyöreät bataatit, vaan sellaiset pokkanamaisiksi turvonneet juuret... Noh, kunhan jotain maisteltavaa saadaan, niin olen tyytyväinen! :)



Herneet syötiin, ja varret ovat kuivahtaneet jo tukikeppien ympärille. Tuet kun siirtyvät varaston puolelle, jäävät herneet taimet lavoihin maatumaan talven ajaksi ja keväällä sekoitan ne mullan joukkoon lannoitteeksi. Samoin ajattelin tehdä pavuillekin.



Kesäkurpitsasadossa ei tänäkään vuonna ole ollut mitään järkeä! :D Tälläkin hetkellä kuistilla odottelee toimenpiteitä kymmenkunta kesäkurpitsaa... Muutaman ajattelin viedä tänään ystävälleni, ja kesäkurpitsa-kurpitsahilloa voisin valmistaa vielä muutaman ison purkillisen. On nimittäin noita kurpitsojakin kertynyt mukavasti... Yhden kurpitsan valmistin jo hilloksi, portailla odottelee kolme kokkaamista ja kasvimaalla kypsyy vielä kymmenkunta lisää... Ja kurpitsantaimia sain anopilta keväällä kaksi - yhtään enempää ei olisi pitänyt kesäkurpitsaakaan istuttaa.... ;)



Tohina täällä jatkuu läpi viikonlopun - koetan ehtiä huomenna viimeistään koneelle takaisin hetkeksi, sillä valokuviakin jaettavaksi on kertynyt taas jokunen!


Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita kaikille!!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...