DIY: Trikookuteista mukinaluset vaikka pikkujoululahjaksi

Tämä viikonloppu on niin hurjan jännittävä - viimeisiä päiviä aikaa valmistella joulukoristeita ja viimeistellä tuunausprojekteja, ennen tämän iltaista somistusoperaatiota Järvenpään Kukkatalolla!

Huomenna siis starttaa Villa Kotirannan viikko Järvenpään Kukkatalon joulukampanjassa - en tiedä miten saan unta ensi yönä.... :)

Parhaiten jännitykseen auttaa käsillä puuhastelu - yleensä minulla virkkaus tai neulominen - joten tänä viikonloppuna onkin tullut iltapuhteita tehtyä ihan ennätysmäärä!

Helppo, nopea ja ihanan talvinen DIY-askare on trikookuteesta virkatut mukin- tai lasinaluset!

Kannattaa oman käsialan ja trikookuteen paksuuden mukaan hieman testailla sinulle sopivaa silmukkamäärää, mutta totesin meidän mukeille sopivan tällaiset 8 silmukan aluset.

Eli otin käyttöön kirppislöytöni; paikalliselta Facebook -kirppikseltä ostamani trikookuteet, sekä kirpputorilta euron hintaan ostamani paksut, koon 7, puupuikot.

Loin 8 silmukkaa puikolle (huom: en tehnyt silmukoiden luomista perinteiseen tapaa kahdelle puikolle, vaan suoraan yhdelle, jolloin reunan silmukat eivät jääneet liian löysiksi), ja neuloin jokaisella kierroksella kaikki oikein, kunnes työ oli neliön muotoinen. Sitten vain silmukoiden päättely, ja harsien nurjalle puolelle aloitus- ja lopetuskuteen päättely.

Aikaa taisi mennä palttiarallaa se 10-15min/alunen - vähän riippuen siitä, kuinka mielenkiintoinen kohtaus illan elokuvassa oli parhaillaan menossa... ;)

Näitä voisi pyöräyttää illassa vaikka neljät lahjapaketteihinkin - ihanat lahjat vaikka kylään viemisiksi. Tai miksei joululahjaksikin, vaikka kera ihanien mukien ja joulukahvipaketin, kasattuna kauniiseen koriin.

Vähitellen joulua olen tänne kotiinkin saanut laiteltua - tai ehkä enemmän talvea varten koristellut, kuin suoranaisesti joulua. Otan mielellään jo marraskuussa talven vastaan, ja pakkaan pois maaliskuun tuntumassa, kun lumetkin alkavat sulamaan.

Yleensä sisälle tuotu kuusikin on enemmän talvipuu, kuin joulukuusi. Tosin sen mies olisi valmis heittämään takaovesta jo joulupukin mukana samalla oven avauksella... :)

Tänä vuonna kävin taittamassa pienen kuusen olohuoneeseen jo näin ennen joulukuuta, jotta hieman havun tuoksua saatiin tupaan.

Joulu on lasten juhla, ja kotoilun aikaa. Värejä, valoja, talvisia tuoksuja, hyviä makuja ja laatuaikaa koko perheen voimin!

...Sopivassa suhteessa myös käpertymistä rauhoittumaan neuletyön pariin tuohon ikiomaan nurkkaukseeni, jonka möbleerasin perjantaina paikoilleen! ;)

Muutama huonekalu uudelle paikalle, vähän talvisempaa värimaailmaa ja talvisempaa tunnelmavalaistusta uuden valosarjan myötä (tuo ihana luonnonsävyjä ja turkoosia toistava pallovalosarja löytyi ruokaostoksia tehdessä paikallisesta marketista) - ihan kuin uudessa kodissa taas asuisi!

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille - ja voimia uuteen viikkoon! 

Palataan blogin ääreen jälleen huomenna jouluisin valokuvin - huomenna käynnistyy myös lukijakilpailu, jossa palkintoja lahjakortti Järvenpään Kukkataloon, vinkvink!

Ja loppuun vielä pienimmän poikani, 1v9kk kuvausassistenttini, luoma sommitelma - aika hienosti valitsi teemaan värimaailmaltaan sopivan ukon! ;)

Sämpyläntuoksuinen äiti-wannabe

Joka toinen viikko perjantai on yhtä juhlaa; vietämme pienemmän pojan kanssa vapaapäivää, ja isommallakin alkaa koulu vasta yhdeksän jälkeen, joten miestä vaille koko poppoo tohottaa nukkua pitkälle kahdeksaan - siis jos pieninkin malttaa heräillä ajan kanssa... ;)

Kävin jo viikolla hakemassa leivontatarvikkeet, mutta erinäisistä lapsiperheen sattumuksista johtuen (...älä kysy....), jäi sämpylöiden pyörittely arki-illalta väliin.

Tänään olikin loistava hetki pitkästä aikaa tarttua kulhoon ja jauhopussiin, sillä pienempi poika, 1v9kk, päätti reippaasti lapioida aamupalan ihan itse ääntä kohti! Siis käsittämätöntä; yhtäkkiä minulla olikin kaksi kättä vapaana, joten iskin ne saman tien taikinaan. :)

Asuessamme vielä Lahdessa, minulla oli tapana aina perjantai-iltaisin leipoa pari leipää viikonloppua varten. Lauantaisin aamupalapöydässä oli aina itsetehtyä sekaleipää, ja sunnuntain iltapalalla katosivat viimeiset viipaleet.

Olihan se melkoista arjen luksusta!

Tänään taas leipoessa huomasin, miten pienellä vaivalla ja nopeasti sämpylät valmistuivat melkein kaiken muun touhun sivussa - miten se aloittaminen aina tuntuukin niin vaikealle?

Lupasinkin pojalle tämän lähtiessä kouluun, että iltapäivällä pöydässä odottaa iso kuppi kaakaota ja lämpöiset sämpylät. Veikkaan, että pöydän ääreen istahtaa välipalalle myös toinenkin tokaluokkalainen. ;)

Kerrankin olen sellainen, jos nyt en pullatuoksuinen, niin ainakin sämpyläntuoksuinen äiti... :D

...En nimittäin voi kovasti kehua leipovani täällä - mies on se meidän mokkapala- ja lettuvastaava! Eli suotakoon minulle tämä harvinaislaatuinen hetki paistatella kiertoilmauunin lampun loisteessa. ;)

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

**vinkvink: Ensi viikolla on vuoroni loihtia somistus Järvenpään Kukkatalon tiloihin! Olkaa siis maanantaina kuulolla, tiedossa myös lukijakilpailu, jossa palkintona on lahjakortti Järvenpään Kukkataloon! 

Uutta, vanhaa ja ripaus sinistäkin, muttei mitään lainattua

Mieheni ei enää ihmettele ääneen, eikä edes kohottele kulmiaan, kun kirppiskierroksen jälkeen keittiön tasolle ilmestyy yksinäinen vanha lautanen, tai joskus useampikin - yleensä kaikki eri paria.

Tuskailevaa huokailua tosin saattaa ilmetä, kun tiskikonetta tyhjentäessä löytyykin seasta uusia kippoja ja kuppeja, joiden paikka keittiönkaapeissa ei olekaan selvillä... Tai siis, MINUN määrittelemääni paikkaa kyseiselle astialle ei ole informoitu tiskausvastaavallemme. :)

Tänään luvassa siis iso valokuvapostaus uuden ja vanhan saumattomasta kohtaamisesta! Uudet Marimekon Oiva Siirtolapuutarha -sarjan kupit löysivät parinsa vanhoista Arabian lautasista.

Jokainen kaunis vanha Arabian lautanen on loistolöytö - vaikka reunasta olisikin lohjennut palanen. En osta astioita sijoitusmielessä, vaan käyttöön, ja pienet kolhut ja koloset kuuluvat elämään.

Enkä haaveile täydellisen, yhtenäisen astiaston keräämisestä, vaan ihanien yksilöiden löytämisestä, joilla voin maustaa kahvipöydän kattausta kotoisasti.

Tuo pienempi sininen lautanen on Arabian vanhaa Sylvia -sarjaa. Isompi on ilmeisesti Sointu -sarjaa, jota minulla on myös roosan värisenä (kuvia lisää alempana).

Tästä alla olevasta kuppi + tassi -yhdistelmästä tulee muuten mieleeni herkkä ballerina:

Myöskin isompi ja laakeampi (2,5dl) Oiva Siirtolapuutarha teekuppi mahtuu mukavasti näille roosan sävyisille lautasille. Tämän Arabian Sointu -sarjan (?) lautasia olen löytänyt yksitellen useampiakin - niin tasseja, kuin ns. leipälautasiakin - roosana ja hempeän sinisenä. Samaa sarjaa on ilmeisesti valmistettu myös harmaana ja vihertävänä.

Kauniisti sopivat yhteen niin soniset, kuin roosatkin, oranssinpunertavat ja keltaiset. Punaisena lankana tällaisessa kattauksessa kuppien graafiset kuviot ja niitä pehmentävät hempeämmät lautaset.

Minun näköiseni astiasto! <3

Kissa 1 - Satu 0

Tässä on nyt menneellä viikolla kerran jos toisenkin käyty pientä kissatappelua talon parhaasta paikasta...

Ei ole nimittäin ollut kerran tai kaksi päällä tilanne, jossa talon kaksi kissaa - tuo valokuvattu ja valokuvaajana toimiva - ovat tahtoneet samalle nojatuolille, samaan aikaan. Tosin tämä suloisempi yksilö on rojauttanut koko kroppansa lepotilaan, kun taas minä olen kovasti kaivannut pääsyä valoisan ikkunan ääreen neulomaan...

Eikä tätä reppanaa ole raaskinut poiskaan häätää - yöt kun viettää kuitenkin pihalla, viilenevissä keleissä seikkaillen.

...Katsokaa nyt tuota hedonistia! :)

Syksy on parasta aikaa tarttua puikkoihin; touhukkaan kesän jälkeen pimenevät illat ovat mitä parhain tekosyy käpertyä kaffekupin ja ikuisuusprojektin kanssa lempinojatuoliin! Ja viikonloppuisin nuo ihanat valoisat hetket pienemmän pojan päiväunien aikaan - silloin nostetaan jalat ylös, ja levätään.

...Tai no nostaisin, jos tuo luksus minulle kissan toimesta sallittaisiin...! :D

Neulekorissa työhön tarttumista odottelee tuo jämälankaprojekti, neuleviltti, jossa onneksi on jo puoliväli ylitetty. Laskujen mukaan puolessa välissä puuttui 15 raitaa, nyt puuttuu enää 13! Jeeee....! ;) ...Ikuisuusprojekti, työn alla jo toista vuotta... Phuuh...

Siivoilin astiakaappiani, ja löysin taka-alalle vahingossa ajautuneen Marimekon Siirtolapuutarha -mukin, joka täytyi heti ottaa käyttöön.


Näitä hieman eriparisena settinä kerättyjä Marimekon astioita on kertynyt vuosien varrella jo jokunen, mutta nämä pienemmät mukit ovat jääneet vähemmälle käytölle. Ne on lähinnä hankittu vanhempieni vierailuja varten, jolloin isot muummukit jätetään kaappiin ja pöytään katetaan kupit ja tassit - tosin tällaiset hieman päivitetyt versiot perinteisestä kahviastiastosta. :)

Tällä kertaa, kuten niin monesti aiemminkin, jäin pahasti alakynteen tuolin suhteen - tosin minut päihitettiin onneksi vain juonikkaalla söpöilyllä, eikä terävällä kynsiotteella... ;)

Kuka hänelle nyt voisi sanoa 'ei'? ;)

Rakkaudesta Marimekkoon

Keittiön valkoisella ruokapöydällä oli ehtinyt koko kevään ja kesän lojumaan värikäs, kudottu kaitaliina - sellainen räsymatto -henkinen. Ja se sopikin kauniisti kesän kattauksiin, mutta näin syksyä kohti, kun ulkonakin hämärtää ja kynttilöitä ryhdytään kaivamaan esille, kaipaa pöydälle jotain muuta kuin raikkaita vaaleita sinisiä ja keltaisia...

Piipahdin päivänä eräänä anoppilassa kahvilla ja siellä sisustushurrikaani oli pyöräyttänyt keittiön uusiksi ruokapöytää myöten! Uudella valkoisella pöydällä oli kauniin punaiset, pyöreät, tabletit, joihin pienin poika ihastui välittömästi ja iski hampaansa yhden sellaisen reunaan tukevasti kiinni. :)

Siitä se ajatus sitten lähti; kaapista löytyi taas pitkän tauon jälkeen esille mustat Ikeasta aikoinaan hankitut tabletit, joita olen tainnut viimeksi käyttää Lahden asunnossani - tuon kodin kuviin pääsetkin tästä: KLIK.

Otinkin heti muutamia kuvia sekä tableteista, että lempiastioistani, kun odottelimme vieraita lettukesteille. :)

Rakastan Marimekon astioita ja olenkin jo useamman vuoden keräillyt noita kahvikuppeja ja -mukeja - ne myös sopivat kauniisti yhteen noiden Arabian KoKo -lautasten kanssa! :) Harvoin muuten ostan tällaisien kestävien sarjojen astioita useampia kappaleita kerrallaan, vaan enemmänkin palkinnoksi tai lahjaksi itselleni yksitellen; vaikka hyvin mennyttä projektia olen saattanut juhlistaa uudella Marimekon Siirtolapuutarha- tai Iittalan Taikametsä -mukilla.

Olenkin naureskellut, että noinko rakkaus Marimekkoon syntyy suomalaiselle luonnostaan iän myötä, sillä aiemmin en voinut ymmärtää, miksi kukaan ripusti Marimekon verhot ikkunoihinsa. Tai ehkä se oli vain vastahankaa Unikon kanssa, sillä nämä uudemmat, nuorekkaammat ja graafisemmat Marimekot veivät sydämeni samantien! ;)

*Lautasliinat löytyivät muutama vuosi sitten Hemtexin valikoimasta - ostin samalla kertaa monen monta pakettia.... :)

Omassa käytössä ovat ahkerasti nuo isommat mukit, sillä kahvia menee monen monta kupillista, ellei jopa pannullista päivässä. Pienemmät ja sirommat kahvikupit ovat myös keräilylistalla, ja ne nousevat kahvipöytään lähinnä vanhempieni vieraillessa meillä - he ovat sitä ikäluokkaa, joka mielummin nauttii kupposen Juhla Mokkaa kauniista, sirosta 1dl tassillisesta kahvikupista, kuin valtavasta mukista. ;) 

Kaunis kattaus - parempi mieli! :) ...Ainakin näiden vauvakuukausien lyhyiden yöunien jälkeen iloa arkeen tuo vahva kahvi nätistä kupista! ;)