torstai 14. joulukuuta 2017

Persoonalliset löydöt keittiöön


Julkaisin Instagramissa joulukuun alussa valokuvan tästä mielettömän ihanasta pyöreästä amppelista, jonka löysin paikalliselta kirpputorilta - ja mikä parasta, ihan mielettömän edulliseen hintaan: 3€!


Amppeli on takorautainen, ja hellyyttävästi vähän mutkalla. Ehkä jonkun vanha taidonnäyte koulun käsityötunneilta, ehkä jonkun harrastan kokeilu - joka tapauksessa ei massatuotantoa, vaan käsityönä taiteiltu.

Sopii kauniisti tuohon valkoista hirsipaneelia vasten!


Täällä uudessa kodissamme huonekasvitkin tuntuvat nauttivan olostaan; edellisessä asunnossa kaikki vihreä kasvoi vähän kituuttamalla, ja varsinkin nämä rönsyni ovat olleet todella hitaita venymään pituutta tai haaroittumaan.

Kaksi kuukautta Villa Kotirannassa, ja kaikki neljä rönsyä ovat räjähtäneet jopa näin talvea kohti kasvuun, ja näitä pistokkaita on ilmestynyt niihin kaikkiin!

...Eikä edes lämpöä hönkivä pönttöuuni ole tehnyt kasveille hallaa...


Tämän amppelin pyöreä muoto, tumma väri ja valmistumateriaali sopii täydellisesti yhteen keittiömme avohyllyjen kanssa, jotka mies kasasi useampi vuosi sitten vanhoista lankuista ja Ikean takorautaisista hyllykannakkeista vanhan kotimme keittiöön.


Omaan lapsuuteeni ja siihen aikakauteen ylipäätään kuuluvat vahvasti tällaiset takorautaiset esineet, ja siksi ne varmaan niin kiehtovatkin minua. Pieniä muistoja lapsuudenkodistani.

Varsinkin tuo amppelin metallikehikko, johon kukka (tai vaikka kynttiläkin) asetetaan, on niin tuttu vanhoista kynttilänjaloista ja seinäkyntteliköistä!

Vanhemmillani oli mm. korkea jalallinen kynttilänjalka, joka nousi lattiasta ~80cm korkeuteen. Sen pitkän varren päässä olevat lyhyemmät neljä jalkaa olivat hieman eri mittaisia, joten teline keikahteli uhkaavasti aina me lapset juoksimme sen ohi. Ja siellä varren toisessa päässä oli juuri tällainen samanlainen kehikko, kuin tässä amppelissakin!

Olin jo täysin unohtanut koko kynttilänjalan - nyt täytyykin seuraavalla käynnillä vanhempieni luona kysäistä, josko se olisi edelleen ullakolla tallessa... :) Ehken ihan kynttilää siihen uskaltaisi laittaa, mutta se sopisi myös pieneksi 'kukkapöydäksi' vaikka tällaiselle pienelle rönsylle.

...Tosin mies saisi ensin tasata ne jalat... ;)


Samalla kun nostin amppelin seinälle, kiinnitin myös vanhempieni autotallista pelastamani vanhan ja vähän ruostuneenkin lehtitelineen amppelin alapuolelle. Sekin on jo parin muuton ajan kulkenut mukana muuttolaatikoissa, ja vasta nyt se löysi oikean paikkansa.


Nyt näitä kuvia katsellessa huomasin, että olin tosiaan ottanut kuvat jo joulukuun alkupuolella ennen itsenäisyyspäivää, sillä tuolla alakuvan keittiön tasolla odottelevat itsenäisyyspäivän kynttilät vielä polttamista...!

...Aika livahtaa niin nopeasti...! Niin paljon kerrottavaa, ja niin vähän aikaa istua tässä koneen äärellä hiljaisuudessa... Pitäisikin taas tyhjentää kamerasta viimeisimmät kuvat, etteivät unohdu nekin odottelemaan näin pitkäksi aikaa... ;)

Pakko kertoa vielä noista kynttilänjaloista sen verran, että isäni teki ne koivusta isomman pojan nimenantojuhlaan, ja samat kynttilänjalat koristivat myös pienemmän pojan juhlapöytää. Aina ajoittain - oikein arvokkaan juhlan merkiksi - kaivan jalat esiin kaapista ja sytytän niihin kynttilät.

Suomi 100v -itsenäisyyspäivä tuntui juuri tuollaiselle arvokkaalle hetkelle... ! ;)


Täällä aloitetaan nyt pitkä viikonloppu, viimeiset joulutontun touhut ja viikon päästä koittavan jouluaaton ja -päivän ruokatarjoilun suunnittelut!

Kerrankin ei ole minkäänlaista kiireen tuntua tässä joulussa - vielä yli viikko aikaa koristella, leipoa, askarrella ja ihan vain nautiskella glögiä lasten kanssa. Parasta!

Tänä vuonna jätin joulukorttihässäkän väliin, ja itsetehdyt lahjat sain valmiiksi hyvissä ajoin. Miehellekin vinkkasin lahjatoiveeni valokuvalla Keplerin Kaniininmetsästäjä -kirjan kannesta, eli siinäpä ne omatkin toiveet tälle joululle. :)

Mitään muuta en joululta toivo kuin aikatauluttomuutta ja kiireettömyyttä, pyjamassa lasten kanssa pötköilyä puolille päivin piirrettyjä katsellen ja pipareita mussuttaen, vähän happihyppelyä, haudoille kynttilöiden viemistä ja joulun herkkuruokia niin että napa sanoo 'poks'! Paljon vaaka-asentoa, mielellään hyvän kirjan kanssa, ja suklaata - paaaaaaaaaljon suklaata! :D

Mitä muuta ihminen voisi joululta kaivata?!?!


Rauhaisaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Muodonmuutos tupaan uusilla huonekaluilla ja vanhojen möbleerauksella

Muuttaessamme pari kuukautta Villa Kotirantaan meillä oli muuttokuormassa aiemman kotimme sohva, jonka oli tarkoitus löytää paikkansa alakerran tv- ja pelihuoneesta, sekä palttiarallaa kuusitoista vuotta vanha sohva, joka on ollut polttouhan alla jo viimeiset kolme muuttoa...

Muuttopäivänä totesimme tuskanhiki niskassa, sohva poikittain jumissa kodinhoitohuoneen ja pukuhuoneen välissä, ettei tuo sohva tulisi koskaan mahtumaan sisään kotiimme...! Sohva olisi pitänyt tuoda taloon jo ennen pukuhuoneen katon panelointia - ehkä tuolloin mahdollisuudet olisivat voineet vielä kääntyä meidän eduksemme.

Tuo sohva siirtyikin lopulta anoppilaan, ja polttotuomion saanut sohvavanhus raahattiin alakerran oleskelutilaan - nyt tuo sohva on toki vihdoin hävitetty, sillä viikko sitten keksimme tilalle paremman ratkaisun. Palataan tuohon aiheeseen vielä myöhemmin paremmin.

Yläkertaan suunnittelimme pitkään myös uuden sohvan sekä ihanan Ikean Strandmon -lepotuolin hankintaa, ja vihdoin sunnuntaina kipaisimme koko perheen voimin heti aamusta Vantaalle. Ikeassa oli viime viikonloppuna kanta-asiakaskampanja, jossa jokaisesta 100€ ostoksesta sai 10€ lahjakortin, joten ostoslistalle kertyneet hankinnat, jotka olimme jo aiemmin päättäneet Ikeasta hankkia, kannatti tehdä nyt kerralla.

Tuolle listalle oli kirjattuna sohva, lepotuoli ja rahi, 21 vaatekaapin ovea, sekä saranat ja vetimet noihin oviin. Onni on kodin lähes kymmenvuotias apumies, jota ilman kolmen työntökärryn kuljettaminen varastosta kassalle olisi ollut melkoinen painajainen...!


Rakastuimme mieheni kanssa molemmat tuohon Strandmon -lepotuoliin, ja nimenomaan juuri tuossa Skiftebo keltainen -sävyssä. Tässä kertana eräänä käydessämme Ikeassa huomasin tämän ihanuuden sohvaosastolla, ja ennenkuin ehdin suutani avata, oli mieheni jo todennut, että tuo kyseinen nojatuoli tulee olemaan hänen lempipaikkansa kodissamme. :)

Eli kyllä, on miehenikin vaikuttanut kotimme sisustukseen! ;)

...Onneksi meillä on samanlainen maku - tosin minun erikoisosaamistani on kaikkien nurkkien ja tasojen täyttäminen kodikkaasti kaikella pienellä ja ihanalla, mikä taas ajoittain taitaa ahdistaa tuota minimalistisempaa puoliskoani...


Kalusteet kasattiin vauhdilla heti kotiin palattuamme - niin kauan olimme näistä haaveilleet, että palo oli kova saada ne vihdoin paikoilleen ja käyttöön. Ja minäkin ehdin valoisan aikaan vielä valokuvaamaan uudistuneet tupamme, mikä onkin melkoista luksusta näin talven pimeydessä...

Nojatuolin paikaksi on suunniteltu tuota pönttöuunin viereistä nurkkausta, jossa keinutuoli on nyt, mutta koska tuohon nurkkaukseen nousee joulukuusi tulevana sunnuntaina, ei ollut järkeä möbleerata kalusteita lopullisille paikoilleen vain viikon takia. Kunhan joulukuusi siirtyy vuodenvaihteen jälkeen pihalle, siirtyy nojatuolikin tuosta terassin oven edestä peremmälle tupaan.


Isäni vanha penkki nostettiin nojatuolin tieltä keskelle tupakeittiön lattiaa, aivan uuden sohvan päätyyn, laskutasoksi vaikka kahvikupille.

...Tai no niin ensin ajattelin, mutta ehdin jo tuonkin tason täyttämään nopeammin, kuin olisin itsekään ikinä arvannut, eikä siihen enää meinaa kahvikuppikaan mahtua... :D


Kovassa käytössä olevat rakennuspalikatkin saivat hieman suuremman säilytysastian samassa vauhdissa. Minulla odottelee vielä toinen samanlainen kattila, mutta punainen ja kannellinen tuolla alakerran varastossa - en vielä tiedä, mihin käyttöön sen ottaisin.


Kuolinpesän myynnistä ostin syksyllä emalikattilan ohella myös tämän (ja pari muutakin) kiulun, joka pääsi nyt joulun alla ensimmäistä kertaa käyttöön kodissamme. Pienehköön kiuluun mahtui sopuisasti kolme valkoista hyasinttia, sekä pikkuisia männynkäpyjä peittämään sipuleiden juuria ja multia.

Vuorasin kiulun hyvin muovipussilla ennen hyasinttien asettelemista, etten vahingossakaan onnistu istutuksellani tuhoamaan tätä kaunista, vanhaa esinettä.


Sohvaksi olimme päättäneet jo kauan aikaa sitten Ikean 3:n istuttavan Ektorp -sohvan tummanharmaalla päällisellä. Tai noh, mietimme ensin kahden istuttavaa versiota tuosta sohvasta, mutta koska tässä perheessä on kaivattu pötköttelypaikkaa tupaankin, olisi kahden istuttava jäänyt hyvin nopeasti aivan liian lyhyeksi.

...Ehdinpä muuten sunnuntaina ottaa jo ensimmäiset pienet päiväunetkin tuossa sohvalla viltin alla...!


Hassua, miten nopeasti näihinkin kalusteisiin tottui - nyt tuntuu, kuin ne olisivat aina tuossa olleet!


Kisummekin löysi heti suosikkipaikkansa...

Tuo Bonon alle jäänyt viltti on muutama vuosi sitten virkkaamani. Mies oli tuolloin työkomennuksella ulkomailla, ja minulla ei iltaisin kodin hiljennyttyä ollut muutakaan tekemistä kuin virkata, joten tuo valtavan kokoinen viltti valmistui käsittämättömässä ajassa, alle kahdessa kuukaudessa!!

...Siinä on sitten perintöviltti isommalle pojalle, muistoksi vanhasta kodistamme. Pienemmälle pojalle olen neulonut oman viltin, joka tosin vielä odottelee viimeisten lankojen päättelyä. Saavat sitten pojan viedä ne joskus mennessään, kunhan isoiksi kasvavat. :)


Uusien kalusteiden myötä haluan myös uusia tyynytkin tupaan - tai ainakin tuoda uusia joukkoon!

Sohvan päädyn kaksi mustavalkoista tyynyä saavat uuden tyynyliinat ylleen, kunhan ehdin viikonloppuna ompelukoneen virittelemään valmiuteen.

Nämä kaksi kirpputorilta ostamaani tyynynpäällistä sopivat tällaisenaan tuohon harmaalle sohvalle, ja mummoni minulle aikoinaan virkkaama superlämmin hartiashaali jää ehdottomasti kunniapaikalle.

 

Ostin tovi sitten Pentikin Outlet -myymälästä Heinolasta kaunista Käpy -kangasta, josta olisi tulossa talveksi pari uutta tyynyä.

...Mietin, että pitäisi käydä kurkistamassa, josko tätä samaa kangasta löytyisi myös tuolta Mäntsälän omasta Outlet -myymälästä, sillä tuo Käpy sopisi kauniisti myös pöytäliinaksi.


Lisäksi jo useamman vuoden on tuo Eurokankaasta ostamani ZigZag -kangas odottanut sopivaa käyttökohdetta - ja nyt vihdoin se on juuri täydellinen keltaisine ja harmaine sävyineen!!


Taas hieman eri näköinen tupa! :)


Lumentäytteistä viikkoa teille kaikille!

Tänne Mäntsälän kupeeseen satoi tänään lunta kinoksittain - toivotaan, ettei aamuksi ole taas satanut pois...

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pieni, ihana pako arjesta


*Kaupallinen yhteistyö, Hotel Sveitsi

Hyvinkäällä sijaitseva Sveitsin uimala on perheellemme jo todella tutuksi tullut paikka viettää aikaa polskien ja poreissa laiskotellen. Meillä Mäntsälässähän ei uimahallia ole, mutta onneksemme meiltä pyörähtää autoillen Hyvinkäälle vajaassa puolessa tunnissa.

Hieman vaihtelevalla tahdilla ehdimme remontin aikana lähteä uimaan, mutta nyt viimein meillä on mahdollisuus irroittaa aikaa viikonlopuista tälle koko perheen harrastukselle vaikka joka viikko! Molemmat pojat ovatkin jo melkoisia vesipetoja, ja isomman pojan kanssa homma kallistuu minulla usein jo melkein pelleilyksi, kun vuoron perään kokeilemme erilaisia sukellustemppuja... :)

Mutta mahtavaa on ollut huomata, kuinka vedestä on tullut molemmille pojille luonteva elementti, ja uimataito onkin erittäin tärkeä, varsinkin, kun itsekin asumme vesistön lähellä. Lisäksi isompi poika käy ukkinsa kanssa kalaretkillään, joten pelastusliiveistä huolimatta on tärkeää osata ottaa tilanne haltuun säikähtämättä, jos joutuukin yllättäen veden varaan.

Olimme kuulleet Sveitsin uimalan viereisen Hotel Sveitsin uudistuksesta, sekä hotellin yhteyteen rakentuneesta monipuolisesta Viihdekeskuksesta, mutta emme olleet vielä ehtineet tutustua alueen palveluihin tarkemmin.

Siksipä kutsu tulla yöpymään uudistuneeseen Hotel Sveitsiin ja virkistymään Viihdekeskuksen palveluihin tutustuen oli todella iloinen yllätys!


Moni ehkä huomasikin Instagramista tänä viikonloppuna, että matkasimme Hyvinkään maisemiin perjantaina. Minä ajelin paikalle suoraan työpaikaltani Helsingistä heti viimeisen palaverin päätyttyä ja mies taasen Mäntsälän suunnalta. En ollut aiemmin Helsingistä päin Hyvinkäälle ajanutkaan, mutta jopa näin uusia ajoreittejä jännittävälle tuo matka taittui todella näppärästi E12 -tietä Tampereelle päin.

Perillä meidät vastaanotti ihanan ystävällinen henkilökunta - suurkiitos teille avustanne ja opastuksestanne!

Meille oli varattu todella kaunis ja seesteisen tunnelmallinen huone, ja jopa kuohujuomaa oli jäissä odottamassa...


Puitteet romanttiselle viikonlopulle? ;)


Olisihan tuosta kaikesta voinut kahdestaankin toki nauttia, vaan varasimmekin perjantain sekä lauantain koko perheen yhteiselle laatuajalle! :D

Psssssst... Tälle näyttää todellisuus, kun hotellihuoneen valtaa kahden aikuisen sijaan kaksi isoa ja kaksi pientä ihmistä...! ...Kuohuviinit jäivät todellakin korkkaamatta, mutta limsaa ja herkkuja meni siitäkin edestä! ;)


Lupasimme lapsille jo viime keväänä, että sitten kun remontti on saatu valmiiksi ja pystymme käyttämään kaiken vapaa-aikamme yhdessä touhuamiseen raksaamisen sijaan, lähdemme koko perheen voimin viettämään laatuaikaa pienen viikonloppumatkan verran.

Suurkiitos siis Hotel Sveitsi tämän arjen pienen pakohetken mahdollistamisesta!

Uudistunut hotelli viehätti meitä suuresti; huone oli kaunis ja viihtyisä kaikkine yksityiskohtineen, kylpyhuoneessa oli juuri sitä luksusta, jota hotelleissa yöpyessä kaipaan. Eikä ihastelumme jäänyt vain huoneemme seinien sisäpuolelle, vaan hotellin julkiset tilat ravintola Tilaa ja Alkua myöten olivat todella kaunis kokonaisuus.


Luonto oli tuotu kauniisti sisätiloihin mm. suurin maisematapetein ja pienillä, hauskoilla yksityiskohdilla.


Saavuttuamme hotellille perjantaina iltapäivällä, vietimme tunnin verran tutustuen Viihdekeskuksen SuperPark -sisäaktiviteettipuistoon (aiheesta lisää hieman myöhemmin tässä postauksessa), ja istahdimme klo18 meille varattuun pöytään Ravintola Tilaan.

Olin aiemmin jo tutustunut hotellin yhteydessä olevien ravintoloiden, Tila ja Alku, á la carte -listaan, ja tullut tulokseen, että Tila oli täydellinen valinta meidän perheellemme!

*Pahoittelut, etten ole valokuvannut annoksiamme, mutta jokainen, jolla on vauhdikas vajaa kolmevuotias ruokapöydässä tietää, ettei kädet riitä kuin nopeaan kännykkäkuvaukseen...* ;)

Valitsimme alkuruuaksi koko perheelle yhteisen Lankuta Baby -alkupalalankun; paikallista salamia ja rapeaa possunkylkeä, hiillostettua lohta, katkarapuja ”skagen” ja näkkäriä, juustoja ja päärynähilloa sekä lehtikaalin versoja ja ”fetaa”.  Ei vain aikuiseen makuun - isompi poikammekin rakastui täysin katkarapu 'skageniin' ja juustovalikoimaan, sekä päärynähilloon ja fetaan!

Pääruuaksi mieheni valitsi grillatun härän marmoriulkofileepihvin ja minä valkosipuli-yrttivoilla siveltyä kananpoikaa grillistä. Herkullista!

Lapset taasen nauttivat hyvällä ruokahalulla lasten listalta hampparin (grillatulla pihvillä, juustolla ja itsetehdyillä raneilla) sekä kanatikkareita, dippisoosia ja paahdettuja pottuja. Molemmat annokset saivat isot peukut!

Ja vaikka olimme jo nauttineet alku- ja pääruuat, löytyi lasten(kin) vatsoista vielä pienet koloset jälkiruuallekin; isompi poika herkutteli suklaapirtelön, pienempi poika suklaajäätelöannoksen keksimuruilla, marjoilla ja kinuskikastikkeella. Miehen kanssa nautimme kupit hyvää kahvia ja miehen eteen ilmestyi kahvin seuraksi Kaisu-tädin reseptillä valmistettua Pätkis-kakkua, tuorejuustokermaa ja suklaasoosia. Minä puolestaan valitsin listalta vaniljajäätelöä ja mustaherukkasorbettia - ihana yhdistelmä!

...Todettiin miehen kanssa hotellihuoneeseen lasten perässä kävellessä, että olipa onni, ettei matkaa sänkyyn ole tämän enempää, sillä olisimme voineet vaikka kieriä täysillä vatsoillamme... :)


Aamulla, nukuttuamme (lapsiperheen mittakaavassa) hulppeasti melkein puoli yhdeksään asti, suuntasimme takaisin Ravintola Tilaan katetulle aamiaiselle.

Ravintolan sisustuksen luontoaiheet tekevät tilasta seesteisen - ja loivat lapsille virikkeitä aamupalaa nauttiessa. ;) Päätyseinän tapetista löysimme kolme oravaa, ja pöydiltä oravien jättämiä käpyjä.

...Tämä alakuvan orava tosin kuulemma puri, joten jonkinlaista tapakoulutusta vielä toivotaan... :D


Iso kiitos myös tarkkasilmäiselle ja tilannetajuiselle tarjoilijalle, joka toi pöytäämme lapsille viihdykettä, kun pöydän pienten ruokailijoiden aamupalalautaset ja -kulhot olivat tyhjenneet - ja me aikuiset emme olleet vielä ehtineet ensimmäistä kahvikuppia nauttia...

Pieni juttu, mutta ilahdutti kovasti!


Aamupalan jälkeen suuntasimme Viihdekeskukseen toiselle kierrokselle.

Hotel Sveitsin uusittujen tilojen yksi suurimmista eduista on mahdollisuus siirtyä tiloista ja aktiviteeteistä toiseen sisäkautta - eli lapsiperheelle täydellinen ratkaisu; mahdollisuus viettää vauhdikas ja touhuntäytteinen viikonloppu ilman minkäänlaista haalarishowta!

...Me teimme tosin siirtymän lauantana ulkokautta, sillä kiikutimme tavaramme autoon valmiiksi, jottei hotellihuoneen luovutusaikaa tarvitsisi kellosta tarkkailla, vaan voisimme täysillä heittäytyä keskittymään vain hauskanpitoon.


Viihdekeskuksessa onkin sitten vaikka millä mitalla puuhaa - olitpa liikkeellä yksin, puolison tai ystävän kanssa, tai koko perheen voimin: elokuvateatteri BioRex Sveitsi, täyden palvelun liikuntakeskus Fit Park Sveitsi, Beaty Spa Sveitsi, sekä pakohuonepeli WayOutSveitsi.

Me kävimme tutustumassa Viihdekeskuksen sisäaktiviteettipuistoon SuperParkiin.

Hotel Sveitsin välittömässä läheisyydessä ovat myös seikkailupuisto SeikkailuSveitsi sekä Sveitsin uimala.


Vietimme monen monta tuntia SuperParkissa, kahtena eri päivänä, ja voin vain todeta, että silti jäi vielä paljon juttuja kokeilematta!!


Tilat oli rakennettu kahteen kerrokseen ja useampaan erilaiseen tilaan; yläkerroksen Seikkailualueelta löytyivät mm. liukumäet, kiipeilyseinät ja trampoliineja, sekä Freestyle Hallissa olivat mm. scootti- ja skeittiparkki, parkour esteet ja trampoliineja foam pit -altain. Alakertaan oli rakennettu pelitilat, Game Arena, jossa pystyi kokeilemaan mm. erilaisia pallopelejä, ilmakiekkoa, minigolfia tai vaikka erilaisia konsolipelejä.


Monenlaisia sisäpuuhapaikkoja on näidenkin poikien kanssa kokeiltu, mutta SuperPark oli todellakin ensimmäinen paikka, josta löytyi tuntikausiksi touhua niin perheen alle kolmevuotiaalle kuin kohta kymmenvuotiaallekin lapselle!


...Eikä me aikuisetkaan ehditty tylsistymään, vaan kiittelimme verkkareitamme päivän asuvalintana, kun hiki päässä hypimme, loikimme, juoksimme ja touhusimme lasten kanssa. :)


Pienempi pojista ihastui SuperParkin kaikkiin lukuisiin pallopeleihin. Monen monta onnistumisen riemukasta hetkeä koettiin pelien tiimellyksessä!


Pojat ovat kovasti trampoliinia toivoneet meille kotiinkin - ensi kesäksi sellainen vihdoin varastosta kaivetaan esiin ja pystytetään pihaan - joten voitte vain kuvitella sen riemun määrän, kun tiloista löytyi runsaasti niin 'perustrampoliineja' kuin tällainen vaahtomuovialtaaseenkin hyppisen mahdollisuus!

Pienemmälle pojalle tämä aivan uusi ja ihmeellinen kokemus, eikä ainakaan laimentanut sitä trampoliinikuumeilua... ;)


Niin pienempää poikaa kuin tätä äitiäkin yhdistää palava intohimo legoihin ja kaikenlaiseen rakenteluun - ei siis kovinkaan suuri yllätys, että viihdyimme tuolla pehmeiden rakennuspalikoiden maailmassa kauemmin kuin missään muussa pisteessä... :)

Rakensimme varmaankin kymmenkunta erilaista linnaa, linnoitusta, majaa ja muuria, jotka sitten riemulla myös hajoitettiin - ja aloitettiin uuden rakentaminen.

Onni onnettomuudessa oli muiden lasten suurempi mielenkiinto Seikkailualueen menevämpiin harrasteisiin, niin saatiin rakennella ihan kaikessa rauhassa ja kaikkia palikoita hyödyntäen. Melkoisia linnakkeita saatiinkin aikaiseksi!


Isommalle pojalle taas pelihallin lisäksi tuo Freestyle Hall oli ehdoton suosikki skeittiramppeineen.

Löydettiinkin taas yksi uusi mielenkiintoinen harrastus, jota tullaan kokeilemaan uudelleenkin!

...Näin vanhana (toivottavasti näin pienemmän lapsen myötä tulleen harrastustauon jälkeen en vielä kokonaan entisenä) BMX:n ja alamäkiajon harrastajana lämmitti äidin vauhtilajeihin menetettyä sydäntä nähdä lapsellakin sitä paloa ja jännityksen tuomaa riemua!

Tätä lisää!


Todellakin, allekirjoitan: ''You are made to move!'', ja SuperPark loi koko perheen liikkumiselle loistavat puitteet!

SuperPark on muuten avoinna vuoden jokaisena päivänä (klo 11-20), joten ei ole enää tekosyytä olla lähtemättä liikkumaan lasten kanssa. ;)


Isomman pojan kanssa todettiinkin, että ei taida enää tarvita miettiä minne vien pojan kavereineen viettämään keväällä 10v synttäreitä...! ;)

Ihasteltiin miehen kanssa myös Hotel Sveitsin ympäristön ulkoilumaisemia - jos olisimme tulleet kahden kesken, olisimme varmasti vetäisseet lenkkarit jalkaan ja jopa hölkötelleet pienen lenkin. 

Päätimme myös, että tullaan kesällä isomman pojan kanssa käymään SeikkailuSveitsissä kokeilemassa ulkoaktiviteettipuiston seikkailuratoja. Sillä kertaa jätetään pienempi pojista vielä mummulan hyvään huomaan, sillä 3-10 metrin korkeuteen rakennetut radat sekä vaijeriliukurata kuulostavat melko hurjille jo omaankin korvaan... ;)

Päätimme visiittimme Hyvinkää Sveitsissä kulahtamalla vielä tuttuihin altaisiin Sveitsin uimalassa. Uimala yhdistettiin Hotel Sveitsin remontin yhteydessä yhdyskäytävällä hotelliin, joten hotellin asiakkaidenkin on vaivatonta liikkua sisätilojen kautta uimalan puolelle.

Myös uimala on auki viikon jokaisena päivänä (suljettu ainoastaan itsenäisyyspäivänä, jouluaattona, uudenvuodenpäivänä, 2 pääsiäispäivänä sekä juhannusaattona), ja 6-rataisen altaan lisäksi uimalasta löytyvät kaksiosainen lastenallas, jossa on liukumäki, sekä virkistys- ja terapia-allas poreineen ja isolla liukumäellä.

Olemme tässä jo menneinä vuosina todenneet, että kaikista lähialueittemme uimahalleista Sveitsin uimala on meidän perheellemme se sopivin! :)

Lisää valokuvia tästä todella hauskasta ja rentouttavasti viikonlopun pienestä arjen paosta löytyy Instagramista;



Suurkiitos, Hotel Sveitsi, teitte meidän perheemme viikonlopusta ikimuistoisen!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...