sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Ihanaa Äitienpäivää!

Tämä viikko hujahtikin silmissä, kun valmistauduimme pienimmän poikamme nimenantojuhlaan, jota vietimmekin rakkaittemme kanssa eilen. Poikamme sai perinteisiä, molempien suvuissa kulkevia nimiä - ja isovelikin oli tyytyväinen lopputulokseen! ;) Samalla juhlimme poikien mummon syntymäpäivää, joka ajoittui hienosti nimenantojuhlapäivälle, ja tänä aamuna juhlat jatkuivat edelleen äitienpäivän merkeissä.


Tänä vuonna sain äitienpäiväkortteja kaksin kappalein, sekä isommalta pojaltani lahjaksi hänen itse kasvattamansa pavun taimen. Lupasinkin istuttaa pavun kesällä hernepenkkiin pihalle, jotta voimme yhdessä seurata sen kasvamista ja odotella pikkuista satoa.


Ja kieltämättä tätä äitiä aina piristävä lahja on elämäni miesten minulle lahjoittama oma laatuaika - tällä kertaa upeassa aurinkoisessa ilmassa sain kaikessa rauhassa puuhastella hiki päässä puutarhassani, kantaen uusia kasvatuslaatikoita pihalle paikoilleen ja kärräten multaa niihin! <3 


Täytinkin yhden sipuleille varatun matalan kasvatuslaatikon ja kaksi korkeaa (kaksi kehikkoa päällekkäin) porkkanoille varattua laatikkoa.

Ja lisäksi, kuin äitienpäivän lahjana, pilkisti tänä aamuna neljä kurpitsan taimea istutuslaatikosta! Miten voikaan ihmiselle tulla hyvä mieli näin pienistä asioista! :)


Yllättäen siis raksalla oleminen on tältä viikolta ihan tarkoituksella jäänyt vähemmälle - asiat tärkeysjärjestykseen! ;) Kerkesin kuitenkin perjantaina käymään pienellä kävelylenkillä talolla ihmettelemässä, miten salaojat olivat edenneet talon pihan puolella.


Kävimme myös lauantaina juhlien jälkeen vanhempieni kanssa tutustumassa raksaan - he eivät olleet vielä ehtineet aiemmin paikalle ihmettelemään - ja oli mukava huomata, kuinka entisen omistajan tavaramäärä talossa alkaa viimein vähenemään! Verstasosankin tilavuuden pystyy viimein kunnolla käsittämään, kun se ei ole lattiasta kattoon täynnä tavaraa...

Pakko muuten mainita, että perjantaina oli muuten aivan ihana aurinkoinen ilta täällä maalla - aurinko lämmitti ja (juhlien valmisteluista hieman stressaantunut) mieli lepäsi maisemassa ja hiljaisuudessa. Kolmetoista vuotta ehdin enemmän ja vähemmän kaupunkimaisemassa asumaan ennen tänne maalle muuttamista, enkä päivääkään ole katunut! Olen alunperin vastaavanlaiselta pieneltä kylältä Pohjois-Savosta kotoisin, joten tuntuu kuin olisin viimein palannut takaisin kotiin. Eikä maaseudun rauhasta nauttiminen rajoitu vain näihin mammaloman kärrykävelyihin, vaan kaipasin myös Helsingissä töissä käymisen vastapainoksi täysin erillaista ympäristöä vapaa-ajalle. Ja mikä tärkeintä; en osaisi kuvitella parempaa paikkaa kahdelle pojalleni kasvaa, kuin täällä rauhallisessa maalaismaisemassa - itsekin kun olen lapsuuteni viettänyt juosten villikkona lapsuudenkotini metsissä ja pelloilla! <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...