Kirjoitin joulukuussa, kuinka kävimme isomman poikani toiveesta Ikeassa katselemassa uusia huonekaluja hänen (silloiseen tulevaan) huoneeseensa tässä nykyisessä kodissamme. Poika ihastui täysin kirkkaanpunaiseen kirjahyllyyn, jonka kaveriksi löysimme myös mallistosta poistumassa olleet punaiset avohyllyt samanvärisine kannattimineen.
Huikeaa, kun lapsi rakastaa voimakkaita ja kirkkaita värejä, ja tahtoo itse olla mukana oman huoneensa sisustamisessa!
Olemme nyt asuneet tässä nykyisessä kodissamme reilut pari kuukautta, ja talo tuntuu jo aivan kodille - kuin olisimme asuneet täällä jo vuosia! Myös pojan huoneessa näyttää siltä, kuin siellä olisi pieni tavaranhamstraaja majaillut jo pidemmänkin aikaa.... ;)
Pojan ollessa kaverillaan, käänsin salaa 'ei saa tulla' -kyltin tervetulotoivotuksiin ja hiivin kameran kanssa nappaamaan muutaman valokuvan... :)
Punainen kirjahylly oli nappivalinta pienellesuurelle Aku Ankka -fanille!
Lattiatyynyjä tarvitaan aina! Nämä ovat vuosia vanhat varastomyyntilöydöt, jotka ovat kovasta käytöstä huolimatta säilyttäneet muotonsa ja raikkaat värinsä todella hyvin. Tähän voi käpertyä vaikka lukemaan....
P.s. Huomaa perfektionisti-äidin kädenjälki; Aku Ankka -kansioiden päätyyn Dymolla naputettu kansion sisältö.... :D
Vanhat taalainmaan puuhevoset ovat asettuneet kodiksi poikien huoneisiin - ja varsinkin pienimmän pojan leikkeihin. Ja sitä vartenhan ne ovat! Kauniita koristeita, sitä varsinkin - ja siihen tarkoitukseen aikoinaan kirpputoreilta kerättykin - mutta kirkkaine väreineen houkuttavat myös lapsia. Kovaakin leikkiä vuosien varrella kestäneet, tosin isomman pojan huoneeseen hyllylle päässeet taitavat olla jo eläkepäivistä nauttimassa... ;)
Alla oleva puulintu kaunis lahja pojalle mieheni mummolta.
Vanhat ja kuluneet Pekka -pelikortit (tunnetaan myös Musta Pekka- ja Hullunkuriset perheet -korttipelinä) ovat kirpputorilöytö ja viimeiset viisi vuotta koristaneet lastenhuonetta vihreissä kehyksissä.
Karttapallo on tullut monesti tarpeen, kun ekaluokkalaisen maantiedon kysymykset ovat jo sitä luokkaa, että äiti on joutunut tarkistamaan faktaa joko googlaamalla tai kurkkaamalla karttapalloon... :D ...Olen itse aikakautta Jugoslavia, Tsekkoslovakia ja Neuvostoliitto - melkoinen fossiili siis. Osaan kertoa kyllä maista joissa olen käynyt, mutta Euroopassakin on vielä monen monta maata, joiden pääkaupungit esimerkiksi ovat hieman hukassa. Opettelen siis pojan kanssa yhtä aikaa! :)
...Mutta ei kerrota pojalle. Hänen mukaansa äidiltä oppii enemmän kuin koulussa. :D Noh...
Pojan huoneen päätyseinällä on nykyisessä kodissamme huoneessa aikaisemmin asuneiden lasten viidakkotapetti, jonka jouduin pojan toiveesta peittämään hänen lukuisilla Aku Ankka -julisteilla sekä muilla korteilla ja piirustuksilla. Lisää väriä saimme huoneeseen siis!
Iltalukeminen on minun ja pojan juttu; tarvitsemme hetken uppoutumista mielikuvistusmaailmaan, jotta saamme mielemme ja kehomme lepotilaan päivän touhujen jälkeen. Harvoin saan itsekään unta lukematta edes yhtä sivua lempikirjaani.
Ja en tiedä mistä lie poika piirteensä perinyt, kun muistot matkoilta ja hauskoista hetkistä täytyy aina kantaa kotiin ja säilöä aarteeksi... ;) Monen monta mukavaa muistoa muistunut mieleen, kun noita viime syksyn reissusta omilla rahoillaan ihan itse ostamiaan simpukoita on käsissään käännellyt ja korvalleen painanut kuullakseen taas aaltojen kohinan.
Ja vielä loppuun kuva poikani hoidokista - talon ainoa kasvi, jonka kasteluun ei osallistu muut kuin poikani. :) Hänen omalla työpöydällään asustava kaktus on todettu helpommaksi hoidettavaksi, kuin aiempi kasvatuskokeilu - lihansyöjäkasvi... :)
Paljon värejä, lukuisia yksityiskohtia, ja pojalle rakkaita muistoja. Aivan päinvastainen kuin pienemmän pojan nykyinen huone, mutta niin kuuluukin olla. Tämän huoneen on lapsi itse laittanut mieleisekseen! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti