Ihan mieheni kiusallakin jatkan tulevan kotimme sisustuksesta haaveilemista, vaikka emme ole vielä kunnolla päässeet koko talon kimppuun... ;) Nyt kun ajan puutteen vuoksi vietämme hiljaista raksaviikkoa ja nautimme kotona köllöttelystä, sekä valmistaudumme pikkuhiljaa pienimmän pojan nimenantojuhliin, on jäänyt aikaa myös fiilistellä sisustuslehtiä, sekä katsella nykyistä kotia ja sen sisustusta - tai kuten mieheni sanoisi; tavaramäärää...
Minulle kodikas on synonyymi kauniille tavaroille, tekstiileille ja kotona viihtymiselle. Pidän erilaisista sisustustyyleistä ja välillä haaveilen jopa mustavalkoisesta, minimalistisesta kodista, mutta tiedän, että olen sielultani vanhan talon asukki ja kirpputorikeräilijä.
Sisustusfilosofiani muodostuukin kerroksellisuudesta ja keräilystä; kodin sisustuksen voi ostaa toki huonekalukaupasta vaikka kertaheitolla, mutta silloin kotiin jää helposti kuvastokodin tunnelma. Mielestäni kodin esineistön tulee kertyä kotiin vuosien varrella - sitä mukaa, kun sisustuskaupasta, kirpputorilta, mummolan ullakolta tai vaikka Citymarketista löytyy juuri SINUN kodin näköinen tuote!
Rakastan yhdistää uutta ja vanhaa, sekä käyttää myös rohkeasti värejä. Rakastan graafisia kuvioita sekä pieniä romanttisia elementtejä.
Ja näitä pohtiessa innostuin valokuvaamaan kodistamme suosikkitavarani ja -sisustuselementit! Lajittelin ne muutamaan eri kategoriaan:
''Kodissamme asuu lapsekas perhe''
Rakastan vanhoja purkkeja ja rasioita, ja pyrin myös purkittamaan aivan kaiken - usein esimerkiksi elintarvikkeiden omat pakkaukset eivät vain ole tarpeeksi kauniita esillä pidettäviksi...
Olen vuosia kerännyt puisia taalainmaanhevosia kirpputoreilta, mutta muutamana viime vuotena en ole enää törmännyt yhteenkään! Luulen, että näiden kanssa on käynyt sama kuin puisten maatuskojen eli ihmiset löytäneet ne sisustuselementteinä eivätkä enää luovu niistä tai ne ostetaan samantien. Nopeat syövät hitaat....
Kodissamme on myös esillä isomman pojan taidetta - lasten tekemät teokset ovat aivan yhtä hienoja kuin aikuistenkin ja kuuluvat näkyville. Mielestäni kodissa täytyy näkyä kaikkien asukkaiden kädenjälki; jos ei nyt ihan konkreettisina piirrustuksina, niin ainakin kodin tunnelmassa. Jos talossa asuu mies, kaksi lasta ja vaimoke, sen kuuluu tulla myös ilmi kodin esineissä ja huoneiden sisustuksissa.
Mikä on tylsempi ja vähemmän esteettinen esine kodin näkyvällä paikalla, kuin sähkötaulu?! Koska sitä on usein mahdotonta piilottaa, miksei tuoda sitä sitten rohkeasti esille; meillä sähkötaulun metallikansi toimii magneettitauluna kauniille korteille, matkamuistoille ja pojan askarteluille.
Isomman pojan huoneessa tietenkin pojan itsensä valitsema tapetti; Angry Birds! Tapettia on laitettu vain yhdelle seinälle ja muut seinät ovat tasapainottavan valkoiset. Kuvan puinen lokerikko löytyi kirpputorilta vuosia sitten parilla eurolla ja se toimi aiemmassa kodissa kylpyhuoneen seinällä telineenä kynsilakoille ja muille pienille ja värikkäille meikeille. Tässä nykyisessä kodissamme lokerikko löysi viimein oikealle paikalleen pojan huoneeseen ja täyttyy pikkuhiljaa pojan omista pikkuesinelöydöistä.
''Vanhasta uutta''
Mieheni rakensi saunaan kaiteen kiukaalle lastauslavoista. Tämän kaiteen oli tarkoitus alunperin olla vain väliaikainen, mutta se alkoikin miellyttää molempien silmää ja sai jäädä palvelemaan tehtäväänsä.
Tämä lavoista tehty sohvapöytä oli jo vanhassa asunnossa, mutta ilman pyöriä suoraan lattiaa vasten - toki pehmustetassut pohjassa. Emme ole halunneet maalata tummunutta puupintaa (näitähän näkee usein valkoisiksi maalattuina), vaan annamme sen kuluneelle ja tummuneelle puupinnalle sekä leimoille ansaitsemansa arvon. Ehkä pöydän päälle voisi vielä teettää lasin helpottamaan käyttöä, mutta säilytämme tavallisesti sohvapöydillä lojuvia esineitä - kuten kaukosäätimiä - kauniissa puulaatikossa, joka muuten on myös parin euron kirppislöytö. Pentikin metallilyhdyn saimme tupaantuliaislahjana.
Olemme täysin hurahtaneita näihin vanhoihin kaapelikeloihin; yksi toimii sivupöytänä olohuoneessamme kahden nojatuolin välissä ja toinen on keittiössä kukkapöytänä ikkunan alla. Nämä ovat ehdottomasti siirtymässä mukanamme tulevaankin kotiin ja haaveilen vielä tuovani lapsuudenkodista toistakymmentä vuotta vanhan kaapelikelan, jonka 'pöytälevy' on ajansaatossa haalistunut, aikoinaan vaalean turkoosiksi maalattu, ja siinä on valkoisella teksti 'Heinävesi'.
Tuossa metallisessa 'roskiksessa' sailytetään keittiössä kissojen kuivamuona - kuten sanoin, tykkään purkittaa aivan kaiken... ;)
Tämän vanhan ikkunapokan löysin joitakin vuosia sitten lapsuudenkotini ullakolta. Isäni muisteli, että se olisi peräisin hänen lapsuudenkodistaan - tunnearvoltaan minulle korvaamaton palana sukumme historiaa. Ikkuna on arvoisellaan paikalla olohuoneemme seinällä.
Mieheni löysi lapsuudenkotinsa aitasta vanhan lasipullon ja sen puukehikon - ne koristavat nyt keittiömme nurkkausta. Kuvassa myös kevään ihanat narsissit, jotka sain anopiltani - viime keväänä saamieni narsissien sipulit istutin kukinnan jälkeen kukkapenkkiini ja nyt ne nousivat lumien lähdettyä kukkimaan uudelleen etupihallamme. Näiden narsissien sipuleiden kohtalo olkoon sama! :)
Käsistään kätevä mieheni tuunasi meille keittiöön ja kylpyhuoneeseen avohyllyt vanhoista lankuista ja Ikean hyllyraudoista. Keittiön avohyllyille onkin kertynyt kokoelmaksi päivittäisessä käytössä olevat kupit ja kulhot, sekä kauniit kirpputorilöydot, sulassa sovussa.
Keittiön avohyllyt tulevat myös seuraamaan meitä uuteen kotiin!
Tässä kaksi kirpputorilöytöä, jotka aktiivisessa käytössä keittiössämme; takorautainen, vanha pannunalunen sekä vanhan lipaston vetolaatikko, jossa säilytämme kauniita lasiastioita. Molemmat esineet, jälleen kerran, parin hassun euron kirpputorilöytöjä vuosien takaa.
Vanha patruunalaatikko toimii takkahuoneessa sytykkeiden säilytyslaatikkona. Samaista laatikko käytimme pienimmän poikamme vauvakuvien lavasteissa lampaantaljan kera. Taustalla myös lasiastiallinen kuohuviini- ja samppanjapullojen korkkeja, joita osan olen saanut ystäviltäni. Haaveni olisi kerätä niitä vielä toinen mokoma ja askarrella niistä kauniisiin kehyksiin muistitaulu.
Kuvan lasipurkit ovat löydöt lapsuudenkotini ullakolta ja Pentikin tuikkuteline joululahja anopiltani.
Vanhat matkalaukut ovat tarttuneet mukaani kirpputoreilta ja niissä säilytän vanhoja valokuva-albumeja ja muista muistoja, joita ei päivittäin ole tarve ottaa esille. Kaunis keino piilottaa paljno tavaraa näkyville. ;)
''Home made''
Tämä kuva voisi olla lokeroituna myös tuonne ''Vanhasta uutta'' -osastolle, sillä tuo keskimmäinen raitatyyny on tuunattu vanhasta ryijystä. Oikeanpuolimmaisen tyynyn olen kasannut neljästä isosta virkkaamastani isoäidin neliöstä. Ja raidallisen viltin virkkasin käsittämättömällä tahdilla alle kahdessa kuukaudessa mieheni ollessa töissä ulkomailla - isolla viltillä on paljon tunnearvoa, sillä siihen on purettu paljon ikävää monena hiljaisena iltana. <3
Tämän kauniin virkatun maton sain anopiltani joululahjaksi omaan kolmiooni, mieheni ja minun ensimmäisenä seurusteluvuonna, kun emme vielä asuneet yhdessä. Nyt matto on löytänyt paikkansa yhteisen kotimme takkahuoneesta ja haaveilen, että uudessa kodissamme joku päivä tämän maton päällä keinuu Tapiovaaran musta Mademoiselle -keinu.
Isäni on aina tehnyt lapsuudenkotiini naulakoita, saunan ovenkahvoja ja muita käyttöesineitä metsästysretkillään nuotiolla istuessa. Kun remontoin aikaisempaa asuntoani, revittiin eteisestä tilaa vievät kaapistot pois ja syntyi tarve naulakolle. Oli luonnollista kääntyä isäni puoleen, joka askarteli minulle mittatilaustyönä kauniin puisen naulakon. Koska nykyisessä kodissamme ei ole tarvetta vaatenaulakolle, on se nyt siirtynyt olohuoneen seinälle koriste-esineeksi. En halunnut käsitellä puupintaa, vaan annan sen tummua ajansaatossa - ainahan sen voi myöhemmin maalata, jos naulakko ei tummenekaan kauniin tasaisesti.
Omista maalauksistani ainoa, joka on löytänyt paikkansa kotimme seinälle. Valokuvasta ei valitettavasti erotu vaaleiden sävyjen erot kunnolla.... Toivon, että tämä työ löytäisi paikkansa myös tulevassa kodissamme.
''Kauniit astiat''
Rakastan Marimekon astioita! Joitakin vuosia sitten, kun Unikko oli se tunnetuin Marimekon kuosi, en voinut käsittää, miksi joku halusi Marimekkoa kotiinsa - minulle se oli keski-ikäisyyden merkki. Mutta, kun Siirtolapuutarha -sarja ilmestyi, olin myyty! En uskalla sanoa nuoreniko Marimekko vai vanheninko minä, mutta olen kuppi kerrallaan keräillyt tuota sarjaa. Tässäkin nautin keräilemisen ilosta - helppoa olisi ostaa koko astiasto kerralla, mutta nautin jokaisen yksittäisen mukin haalimisesta ja astiaston kasvamisesta pikkuhiljaa - arvostan jokaista astiaa enemmän, kun olen sen itselleni vaikka hyvin menneestä projektista palkkioksi hankkinut! :)
Vanhat lasipurkit on yksitellen kirpputoreilta löytyneet ja maksaneet muutamasta kymmenestä sentistä euroon/kpl. Säilytän niissä mausteita ja olen askarrellut niihin vanhahtavat etiketit.
Olin vuosia ihastellut Jatta Lavin posliinitölkkiä (koko M) ja erään erittäin raskaan ja haastavan työpäivän päätteeksi suuntasin Helsingissä Design Museon myymälään ja palkitsin itseni hankkimalla tuon kaunokaisen kotiini!
Hieman samoin, kuin vierastin aiemmin Marimekkoa, karsastin Iittalan Taikametsän sinisiä ja punaisia astioita. Mutta mustavalkoisen sarjan tultua kauppoihin, olen hankkinut näitä kulhoja ja isoja mukeja, kuten Marimekon Siirtolapuutarha -sarjaakin, yksittäisiä astioita keräillen.
Iittalan Kastehelmi -astiat ja tuikkukupit - näitä lisää! :) Kirkkaat ja hiekan väriset tuikkukupit on ostettu lähikaupan pisteitä keräilemällä yhden talven aikana, ja Aalto -tuikun olen saanut ystävältä lahjaksi. Ne koristavat makuuhuonettamme vanhan lipaston päällä.
Taustalla vasemmalla omaa grafiikkaa.
Näistä astioista voisi melkein tehdä aivan oman blogipäivityksen - miehenikin voi vahvistaa, että olen keräillyt niin kirpputoreilta kuin kaupoistakin varsin kattavan kokonaisuuden erilaisiin kattauksiin sopivia astioita! ;) Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin huomata kirpputorin pöydän nurkkaan unohdetun astian, joka sattuu olemaan juuri sitä sarjaa tai värisävyä, jota keräilet! Ja tunteen kruunaa se, että usein toisen aarre on toisen roinaa - eli hintalapussa pienempi summa, kuin olisit ollut valmis astiasta maksamaan... ;)
Tässäpä siis muutama oma suosikkini kotoamme - olisikin kiva kuulla, mitkä ovat Teidän lukijoiden lempiesineet tai sisustuksen yksityiskohdat kodeissanne? Tai jos olette tuunanneet samoista materiaaleista (lastauslavat, kaapelikelat, vanhat laudat, jne...) kotiinne uusia esineitä, niin ilolla kuulisin vinkkejänne, mihin kaikkeen nuo 'tarveaineet' taipuvat!
.JPG)
