maanantai 20. marraskuuta 2017

Vaihdantataloutta vanhempieni kanssa; omaan kotiin pirttikalusteet isäni lapsuudesta



Perjantaina pakattiin koko perhe autoon ja piipahdettiin kahden yön verran Pohjois-Savon mummolassa.

Eikä matkaan lähtenyt ainoastaan perhe autossa, vaan lisäksi myös huonekalut peräkärryssä...

Meiltä jäi muuton yhteydessä tarpeettomaksi varastoon hankittu pyöreä Bonanza -pöytä ja neljä kyseisen sarjan tuolia - siis identtiset tuplakappaleet niistä kalusteista, jotka löytyvät meidän tupakeittiöstämme.


**Huomasin juuri, etten ole vielä kertaakaan valokuvannut Bonanza -pöytäryhmää uudessa kodissamme - olen valokuvannut joko keittiötä tai olohuonetta, mutta tupakeittiön keskellä oleva pöytäryhmä on jäänyt valokuvaamatta...!


Äitini oli jo pitkään haaveillut pyöreästä pöydästä omaan keittiöönsä, ja käydessään luonamme viime keväänä ihastuikin kovasti keittiömme pöytään ja tuoleihin. Lupasin jo tuolloin hänelle, että kunhan pääsemme muuttamaan, tuomme kalusteet hänelle lahjaksi.

Äidin aika odotellessa on ollut pitkä. :)

Samaan kärrykuormaan mahtui myös matkan varrelta Kuopion Ikeasta vaatekaappikin, jonka olimme äidin kanssa yhdessä käyneet jo aikaisemmin valitsemassa. Lauantaipäivästä menikin muutama tovi kaapin kasaamiseen, mutta kieltämättä mieltä lämmitti, kun äiti isälle ihmetteli, kun tyttären kädessä työkalut pysyvät ja vaatekaappikin kasautuu...


Ja olihan minulla mahtava apumies, isompi poika, mukana touhussa kasaamisen loppuvaiheessa. Alkuvaihe kasaamisesta meni häneltä onnellisesti ohi, sillä hän pääsi ukin kanssa kahdestaan metsäretkelle kera makkaranpaiston - tuota retkeä olikin odotettu kovasti!

Eikä kotiin palattu tyhjin käsin; peräkärryyn nostettiin isäni lapsuudenkodista lähtöisin oleva vanha pirtinpöytä ja kaksi penkkiä, joista olen jo pitkään haaveillut. Joskus vuosia vuosia sitten jo päätin, että sitten joskus, kun löydän kodin, jonne kalusteet mahtuvat, haen ne lapsuudenkodistani ja otan käyttöön!


Ja vihdoin tuo paikka on löytynyt; pirtinpöytä nousee verannalle vanhan puusohvan kumppaniksi. Verannalle on suunnitelmissa muodostaa ympärivuotinen kahvittelunurkkaus, ja miehen kanssa teimme toisillemme lupauksen, että jouluksi viimeistellään veranta valmiiksi.

...Mitäs verannalla on vielä kesken? Tapetointi ja listoitus tekemättä, vaatekaapit suunnittelematta ja hankkimatta, pistorasiat paikoilleen, hattuhyllynaulakot puuttuvat ja vanha liinavaatekaappi odottelee vielä maalaamista... Ja tietenkin nyt varastona toimiva veranta pitäisi vielä tyhjentää ihan alkuun viimeisistä muuttolaatikoista...!

No mutta, vielä reilu kuukausi H-hetkeen! ;)

Vanhempani kovasti ehdottelivat, että pirttisarjan voisi hyvinkin maalata uudelleen, mutta me miehen kanssa ihastuimme pöytään sellaisenaan; alkuperäisellä maalilla ja kolhuineen. Kaiken lisäksi pöytä on tällaisenaan se tuttu ja turvallinen muisto omasta lapsuudestani, joten en ikinä millään raaskisi maalata sitä!


Lisäksi tähän pöytään liittyy ihan konkreettinen muisto omasta lapsuudesta; muistelin kotimatkalla, että olin lapsena jotain rapsutellut pöydän pintaan - maali kun lohkeili mukavasti kynnen alla. Kotiin päästyämme oli pakko tutkia pöytälevyä takemmin ja siellähän se komeili;

Nimeni, 'Satu', keskellä pöytää! :D


Ja jos joskus kulumat alkavat omaa silmää häiritsemään, ainahan voi liinan heittää päälle! ;)


Nyt kun nämä kalusteet vuosien odottelun jälkeen saapuivat vihdoin kotiin olen taas täynnä intoa jatkaa tuon verannan työstämistä - haluan jo päästä nauttimaan glögiä pöydän ääreen ja ihastelemaan verannalle koristeltua joulukuusta illan hämärässä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...