Aiemmista kokemuksista viisaampana juorua, kiinanruusua ja bougainvillea juurruttamassa

Helmikuun hiihtolomaviikolla pyörähdimme koko perheen voimin Pohjois-Savossa tervehtimässä vanhempiani. Tuolta viikonloppumatkalta jäi käteen mukavien muistojen lisäksi myös upouudet sukset molemmille lapsille (kun koot ovat loppu Etelä-Suomesta, pitää pyörähtää Savoon saakka ostoksille...), sekä nippu juurrutettavia huonekasvien oksia isäni viherhuoneesta.

Isäni olisi mielellään antanut mukaani jo ihan täysikasvuisiakin kasveja, mutta kahden aikuisen, kahden lapsen ja takakontin täyteisen tavarakuorman kanssa tila alkoi autosta loppua kesken. Lupasinkin isälle ottaa esimerkiksi rönsyilevän kaktuksen - olisiko joulukaktus? - mukaani ensi kerralla, kun suuntaan Savoon kolmestaan lasten kanssa. Tuolloin saan etupenkille kanssamatkustajaksi hieman pisteliäämmän kaverin (meinasin kirjoittaa 'terävämmän', mutta tajusin erheeni saman tien!). ;)

Toisaalta olen myös huomannut, että usein isäni viherhuoneessa kukoistaneet kasvit järkyttyvät muuttaessaan luokseni ja tuppaavat kuolemaan. Ilmeisesti muutos valon määrässä/huonekosteudessa/ lämpötilassa/kasteluveden määrässä/kodin feng shuissa on reppanoille ihan liikaa...

Onnistuneimmat perintökasvit isältä ovat tulleet kotiini juurrutettavina oksina ja ne ovat päässeet alusta alkaen totuttelemaan elämään kanssani; vettä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti, lannoitteita ei juuri ollenkaan ja sijoituspaikaksi valikoituu taso, jonne vielä yhden kasvin saan ujutettua. :)

Ystäväni totesi joskus omista huonekasveistaan, että 'jos eivät hänen käsittelyään kestä, niin se on vain kasvin luonteen heikkoutta!' :D

Tällä reissulla mukaani tarttui useampi oksa juorua, joka kukoistaa isäni hoidossa.

Rakastan noita juorun raidallisia lehtiä - nämä ovat niitä oman lapsuuteni nostalgisia lajikkeita! ...Veikkaan, että nämä oksat polveutuvat suoraan juorusta, joka on lapsuudenkodissani kasvanut jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Toinen yhtä kauniit lehdet omaava huonekasvi on rönsylilja, jollaisen ostin helmikuun puolella Tokmannin huonekasvitarjouksesta. Kuvia tuosta kaunokaisesta löytyy täältä; KLIK!

Googlailin näiden juorujen hoito-ohjeita, ja törmäsin ohjeeseen, että nämä kuviolehtiset juorut viihtyvät eteläikkunalla, kun taas vihreälehtiset itä- ja pohjoisikkunalla.

Eli kun kesää kohti siirrän muita huonekasveja tuvan ikkunalta vastapäiselle seinustalle, voin huoletta jättää juorun amppeliin ikkunan ääreen!

Rohkaistuneena aiemmasta onnistuneesta kiinanruusun juurrutuksesta nappasin kaksi uutta oksaa mukaan!

Viime vuoden huhtikuussa toin isältäni kaksi kiinanruusun oksaa, sekä useamman bougainvillean oksan. Noista kiinanruusuista molemmat sain kasvamaan kokeilemalla kahta eri tekniikkaa; toinen oksa kasvatti ensin juuria vesilasissa, toisen tökkäsin suoraan multaan ilman erillistä juurruttamista.

Näin lähes vuosi myöhemmin vesilasin kautta multaan mennyt kiinanruusu kasvaa vauhdilla ja voi hyvin, mutta suoraan multaan istutettu oksa kituutti pitkään ja nyt vuoden vaihteen jälkeen lopulta kuivahti pystyyn.

Joten kaikki nyt tuodut kiinanruusun oksat menivät vauhdilla vesilasiin!

Niistä viime vuonna istutetuista bougainvillean taimista, jotka myös istutin isän ohjeella suoraan multaan ja huputin, ei selvinnyt yksikään. Vaikka pussissa oli runsaasi reikiä, taisivat mokomat homehtua pystyyn...

Tällä kertaa kokemusta viisaampana käännyin ystäväni Googlen puoleen, ja selvitin, että nämäkin oksat kannattaa ensin käyttää vesilasin kautta. Oksiin onkin parissa viikossa jo tullut runsaasti valkoisia juurten alkuja, joten toiveikkaana täällä taas uuden kasvatusprojektin äärellä! ;)

Mutta nyt kone kiinni ja unille - huomenna edessä mielenkiintoinen messupäivä, kun suuntamme miehen ja pienemmän pojan kanssa Lahteen Raksa -messuille!

Olethan sinäkin tulossa?! :)

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Vilukissan kotosalla vilttejä kesät talvet

Varhaiset huomenet taas täältä Mäntsälän maaseudulta!

Koetin jo eilen aamulla kirjoittaa muutaman sanasen blogiin, kun heräsin ulko-oven kolahdukseen miehen lähtiessä töihin, mutta pienempi herra päätti toisin noustessaan ylös jo hyvissä ajoin ennen aamukuutta...

Sinällään toki mukavampaa, että lapset heräävät itse ajoissa, ettei tarvitse arkiaamuina unisia muksuja hoputtaa pukemaan ja pieninkin ehtii vielä hetken leikkimään ennen hoitoon lähtöä. Mutta 05:45, vähän turhan aikaisin...

Kerroinkin sunnuntaina raidallisista Hemtex:in koristetyynyistä, jotka löysin paikallisen Citymarketin alennusmyynnistä. Noh, samaisella ostosreissulla mukaani tarttui myös pitkään haaveilemani sinisävyinen viltti - niin ollen alennuskorista!

Jo ennen vuoden vaihdetta kyseiseen vilttiin ihastuin, mutta tuolloin tuvassa oli vielä jouluisen punainen värimaailma; lattialla sohvan edustalla oli ystävältäni ikilainaan saatu punainen ryijymatto, eikä tuvassa ollut ainoatakaan sinistä elementtiä, johon tuo viltti olisi sävyiltään sopinut.

Joulun jälkeen viltti unohtui, mutta värimaailma tuvassamme vaihtui viileämmäksi - hieman keväisemmäksi; löysin varastosta muutoissa mukana kulkeneen sinisen räsymaton, jonka vieressä harmaan Ikean Ektorp -sohvankin sävy alkoi taittua hieman siniseen. Myös vaaleat vihreän sävyt tulivat keltaisen rinnalle tehosteväreiksi.

Ja kuin vahingossa tuvastamme oli tullut väreiltään täydellinen tuolle Hemtex:in viltille!

Myös viltin hinta oli alennuskorissa niin vastustamaton, ettei tarvinnut edes jäädä harkitsemaan - tai itselle perustelemaan - tätä hankintaa; 7 euroa!

Tuvassa, sohvan ja nojatuolin kupeessa, pitää mielestäni olla vilttejä ympäri vuoden. Olen melkoinen vilukissa, ja kesäisinkin yleensä liikun villasukissa kotosalla - ja nukun villasukissa ympäri vuoden! Sateisena kesäpäivänä palelen helposti ja silloin kaipaan vilttiä, johon kietoutua lämmittelemään.

Kevättä kohti kerään talviteloille pörröisen villaiset viltit sekä raskaat huovat, ja otan esiin puuvillaiset, 'kangasmaiset' vaihtoehdot. Tähän kategoriaan tuo uusin vilttilöytö sopii täydellisesti!

Nautin tästä ensimmäisestä keväästä Villa Kotirannassa niin suunnattomasti; vaikka olemmekin remontin aikana tässä vuosien varrella huomanneet, kuinka valoisa talo onkaan kesäisin etelään päin suuntautuvine ikkunoineen, on tuota kevätauringon valoa ilo tuvassa ihastella!

...Ensimmäistä kertaa ei kevätauringon valossa edes ärsytä pesemättömät ikkunat tai leijailevan pölyn esiintulo. ;)

Katsotaan muuttuuko ääni kellossa kesällä, jos oikein aurinkoiset kerrankin sattuu - joudumme nimittäin tuolloin pitämään kaihtimet ikkunoissa kiinni päivisin, ettei huonelämpö pääse nousemaan hellelukemiin...

Hih, ehdin juuri kirjoittaa, että ''Hei mahtavaa, kellokin on jo kohta 06:00 ja lapset nukkuvat edelleen'', kun kammarista huudettiin jo äitiä... :)

Tämähän meni siis kerrankin kuin Strömssöös; ehdin ottamaan ennen arkiaamun tohinoita pienen hiljaisen hetken yksin ja jakamaan teille nämä eiliseltä odotelleet valokuvat! ;)

Tsemppiä teille kaikille sinne myös viikon viimeisiin arkipäiviin!

Psssst, viikonloppuna on Raksa -messut Lahdessa - olethan sinäkin tulossa?!

Lisää huonekasveja kotiin; aasinkorva ja muorinkukka!

Viime viikolla aloitinkin uusien, tänä talvena kotiimme saapuneiden huonekasvien esittelyä - ja tänään tiedossa aiheesta jatkoa. Edellisessä postauksessa olivat pääosassa vuoripalmu ja rönsylilja, jotka löysin paikalliselta Tokmannilta pakettihintaan; 2kpl viherkasveja 5€!

Samaisesta tarjouksesta tarttui mukaani myös toinen kahden huonekasvin kokonaisuus; aasinkorva ja muorinkukka. Molemmat minulle entuudestaan tuntemattomia lajikkeita, mutta tuohon tarjoushintaan uskalsin lähteä kokeilemaan onneani.

Tämä peikonlehden pariksi käytävälle valikoitunut aasinkorva on googlaamalla paljastunut helppohoitoiseksi huonekasviksi. Kunhan sijoituspaikka ei ole liian paahteinen tai vaihtoehtoisesti liian pimeä, ei aasinkorva ole asian suhteen turhan vaatelias.

Hoito-ohjeita luettuani nostinkin kasvin talon pohjoispuolen seinustalle, johon kuitenkin - kuten alla olevasta kuvasta huomaa - tulvii valoa eteläpuolen isoista ikkunoista. Tällä samaisella paikalla on peikonlehtikin viihtynyt läpi talven ilman lisävaloa.

Aasinkorvalla tulee olla tasakostea kasvualusta, mutta talvisin kastelun vähentyessä saa multa myös kevyesti kuivahtaa. Nyt, uuteen kasviin totutellessa, olen harva se päivä käynyt tunnustelemassa mullan pintaa - melkoista opettelua taas tunnistaa uusien lajikkeiden olotiloja!

...Parhaiten olen tainnut oppia tunnistamaan kahvipuun janoisen ilmeen; sen ilme veltostuu janoisena, mutta saatuaan taas vettä ponnahtavat lehdet reippaan terhakoiksi. Kahvipuu tuntuukin olevan sellainen juoppo, että altakasteluruukku on ainoa oikea vaihtoehto...

Huomasin muuten juuri, että meinaan jatkuvasti kirjoittaa kasveistani 'hän' -muodossa... Melkoisia persoonia kun hekin ovat, omine tarpeineen ja 'ilmeineen'. Ja hieman kuten lemmikitkin, melkein perheenjäseniksi muodostuneita - sen verran paljon kasvienkin kanssa tulee tässä arkena puuhattua kastellessa, sumutellessa, kuivia lehtiä nyppiessä ja auringonvalon mukaan niitä käännellessä sekä paikasta toiseen kantaessa. ;)

Pohjoispuolen seinustalle nousi unelman ja kahvipuun viereen myös muorinkukka.

Kuten aasinkorvakin, viihtyy muorinkukka valoisalla paikalla, muttei suorassa auringonvalossa, joten tämä pohjoisseinä on muorinkukallekin loistava sijainti. Tuntuukin, että tämä huonekasvi kasvaa silmissä, eli paikka taitaa olla tosiaan mieluinen!

Multa tulisi muorinkukallakin pitää tasakostena, joten tässäkin ruukussa olen viime päivinä vieraillut tiheään seuraamassa tilannetta. Kuten kirjoitinkin viime viikon postauksessa, pönttöuunin sijainti samassa tilassa huonekasvien kanssa on hieman jännittänyt, mutta huonekasvien kukoistettua tuvassa läpi talven en enää ole ihan niin huolissani mullan kuivamisesta uunin hehkuvassa lämmössä.

Olen maailman huonoin lannoittamaan huonekasveja - kasvini ovatkin tähän asti menestyneet ihan vain vuosittain vaihdetun mullan ja säännöllisen epäsäännöllisen kastelun voimin. Muorinkukan hoito-ohjetta netistä lukiessa totesin kuitenkin, että saatan joutua nyt vihdoin opettelemaan lannoittamista kesäkaudella; muorinkukka vaatii lannoitetta kasteluveteen joka kolmannella kastelukerralla.

Juu, vaikuttaa tarkalle kaverille tämä muorinkukka! 

Näistä kahdesta huonekasvista olen ehkä kaikkein eniten innoissani tuosta aasinkorvasta, sillä sen pitkäksi venähtäneet versot voi leikata ja juurruttaa vesilasissa.

Kuulostaa haasteelle, johon on pakko tarttua! :)

....Vesilasijuurrutuksesta muuten lisää vielä tällä viikolla, kuten jo aiemmin lupailinkin, sillä haluan esitellä teille myös isäni viherhuoneesta tuomani pistokkaat. Mukaan mahtui juoru, kiinanruusu sekä bougainvillea (uusi yritys, edellinen epäonnistui) ja laitoinpa lasiin myös yhden oksan tuosta suuresta kahvipuustanikin.

Mutta palataan näihin pikemmiten!

Voimia ja auringonpaistetta kaikille tähän viikkoon! 

Keväisiä puuhia tuvassa

Lauantaisen siivouspäivän jälkeen tuntui, että koko koti kirkastui ja raikastui - kuin pihalta tuleva auringonvalo tulvisi sisälle kotiin. Oikein odotan, että kipakat pakkaset lakkaavat ja pääsemme vihdoin ikkunoiden pesemisen kimppuun - remonttipöly suodattaa edelleen valoa ikkunoissa...

Tänä vuonna olen aloittanut kevään tuomisen kotiin karsimalla talven aikana paikalleen nostettuja tavaroita; esimerkiksi tuossa yläkuvassa näkyvät lasiastiat ovat jo siirtyneet sohvapöydältä vitriinikaappiin ja seinäkellon ympärille ripustettu virkattu valosarja on seuraavaksi vuorossa pakattavaksi varastoon.

Kun talvella kaipaan tavaroita ympärilleni tuomaan kodikasta tunnelmaa, eli rakennan oman pesäni talviunia varten, niin kesää kohti haluan karsia kaiken 'turhan' pois ja päästää auringon valon vapaasti valaisemaan jokaista nurkkaa.

'Kesä' on yhtä kuin 'keveys' ja 'ilmavuus'.

Isompi poika jo eilen kyseli koska tuo 'joulukoriste' otetaan myös alas tuolta pönttöuunin ympäriltä. Mutta eihän se ole joulukoriste, vaan talvikoriste, eli se saa viipyä paikoillaan, kunnes pakkaset päättyvät ja pimeys hellittää. :)

...Minun puolestani liitutaulutarrasta askarreltu tähtiviiri voisi olla pönttöuunin koristeena vaikka ympäri vuoden...

Puisesta peuran päästä en suostu kesäksikään luopumaan - se on löytänyt pysyvän paikkansa tuvan päätyseinältä. Ja ''pöh'' sille, joka sarvipäätä jouluiseksi väittää! ;)

Tälle talon pohjoispuolen seinälle pitäisi pian raivata tilaa kaappien päälle, sillä etelään antavalla ikkunalla olevat huonekasvit tulee siirtää kesäksi suojaan paahtavalta auringolta. Onneksi tupa on kapea ja tila vaalea, niin kasvien vaatima valo tavoittaa ne vastapäiseltäkin seinältä.

Pohjoisella seinällä kukoistivat ilman lisävaloa koko talven niin aloe vera kuin kahvipuukin!

Vaikka tuvassa on kasveilla muutoin vallan mainiot oltavat, on niiden ainoa uhka tuo meidän kisu kisunen, Bono...

Kun silmä välttää, taittuu palmuvehkasta latva tai rönsyistä lehdet...

Aiemmin jouduimme myös laittamaan erääseen palmuvehkan ruukkuun kiviä peittämään multaa, sillä tämä karvakaveri kävi myös pissalla kyseiseen ruukkuun. Todettakoot, että palmuvehka tuntuu olevan todella maineensa veroinen vähään tyytyvä lajike, sillä huolimatta kaikista kisun tuhotöistä kasvi kasvaa porskuttaa reippaasti.

Sentään keittiön tasolla vesilasissa lilluva avokadon siemen on saanut olla rauhassa - kuulemma vedet juurrutuslaseistakin saattavat kadota janoisten käpäläsankarien suuhun yön hiljaisina tunteina...

Olohuoneen puulaatikossa viimeisiä vihreitään pitävät yllä menneen talven hyasintit. Ne saavat kaikessa rauhassa kerätä lehtivihreät takaisin sipuleihin, jotka lopulta siirrän kesäksi alakerran kylmäkellariin odottelemaan ensi talvea.

En ole koskaan aiemmin koettanut saada hyasintteja kesäksi lepoon, vaan olen aina heittänyt joulun jälkeen nuupahtaneet kasvit roskikseen - eli taas yksi uusi kasvatuskokeilu täällä meneillään. Palaan noihin hyasintteihin täällä blogissa sitten reilun puolen vuoden päästä taas, kun koetan saada ne uudelleen kasvamaan - ja kenties jopa kukkimaan! :)


Mutta nyt, aamun touhuihin taas tartuttava täälläkin ja heräteltävä pojat uuteen viikkoon.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille ja voimia viikon ensimmäiseen työpäivään!

Uudet Hemtex -tyynyt verannalle

Ihanan aurinkoista, mutta napakan kipakkaa sunnuntaita täältä Mäntsälän maaseudulta!

Perheen kaksi isointa miestä heräsivät jo seitsemän jälkeen, ja aamupalan jälkeen huimasti topattuina suuntasivat pilkille - hatun noston arvoinen suoritus!

Ulkolämpötilan mittari meiltä puuttuu, mutta veikkaan yli -20C, sillä toinen autoista ei suostunut kuin pihisemään ja poika palasi vielä kertaalleen ennen lähtöä lisäämään kolmannen paksun paidan ylleen...

Minä puolestaan jäin kotiin pienemmän pojan kanssa leppoisasti lämmittämään tupaa pönttöuunilla ja nauttimaan aamukahvia ikkunan läpi viileästi paistavan auringon paisteeseen. Sisällä lämpöä sentään ennen uunin lämmitystäkin jo yli +20C, joten olen varsin tyytyväinen tähän työn jakoon. ;)

Pakkasessa pilkkimisen sijaan ajattelin laittaa teille jakoon eilen ottamani valokuvat uusimmista tyynylöydöistä!

Oli jo ennen joulua ihastellut paikallisessa Citymarketissa näitä punavalkoisia Hemtexin tyynyjä, jotka sopivat kauniisti vanhan talon tunnelmaan, mutta ostopäätöksen tekeminen nopeilla kauppareissuilla venyi ja venyi, ja lopulta ehdin jo tyynyt unohtaakin.

Vasta nyt, kun puolivahingossa kuluneella viikolla löysin ne alennuskorista 4€ kappalehintaan, tartuin tilaisuuteen ja ostin niitä kaksi. Hinta oli sinällään jo aivan naurettavan halpa, sillä pelkkää sisätyynyäkään et meinaa saada alle neljällä eurolla, jos itse tyynynpäällisen ompelet!

Vanhana vastavärien ja runsaiden kuvioiden rakastajana tykästyin heti punaisen ja vihreän sävyjen yhdistelmään!

Vajaa kuukausi sitten kerroinkin noista verannalle aiemmin löytyneistä tyynyistä ja puusohvan verhoilukankaasta; vihreä tyyny on HM Home:n verkkokaupan alennusmyynneistä parilla eurolla löytynyt, ja patjan verhoiluun käytin samaisesta alennusmyynnistä tilattua pöytäliinaa. Vihertävänkeltainen Finlaysonin tyyny löytyi kirpputorilta 0,50€ hintaan.

Kevätaurinko paistaa verannalle jo niin kauniisti - ja verannan kahvipöydälle nostamani huonekasvit suorastaan kukoistavat etelään suuntautuvien ikkunoiden äärellä! Odottelen jo itsekin kovasti kesää ja kahvihetkiä verannalla, en nimittäin ole vielä ehtinyt istahtaa kahvikupin ääreen tuolle puusohvalle.

...Meinasin jo kirjoittaa, että ehkäpä tänään sen teen, mutta sitten muistinkin, että kunhan miehet saapuvat kalareissultaan on lounasaika, jonka jälkeen hiihtokisoihin lähtö ja iltapäiväksi suunnittelimme uimahallissa piipahtamista. :)

Sunnuntait - lapsiperheessä harvoin pelkkää rauhallista kahvista nautiskelua... ;)

Nyt läppäri kiinni ja Lego -leikkien pariin!

Aurinkoista ja leppoisien touhujen täytteistä sunnuntaita kaikille!

Lauantain laatuaikaa [#Kukkailottelua]

Voin näin lauantaina iltapäivästä todeta tämän viikonlopun alkaneen yhtä aikaa todella touhukkaasti sekä mieltä lepuuttaen; aamupalan jälkeen kävimme herättelemässä ruokahalua happihyppelemällä autiolla kylän raitilla. Aurinko paistoi lämpimästi, tuuli ei puhaltanut juuri lainkaan ja pikkupakkanen juuri sopivasti nipisteli nenänpäätä - ja silti kukaan muu ei ollut ulkosalla nauttimassa tuosta ihanasta aamuhetkestä!

...Tai no itse asiassa näimme kaksi tyttöä laskemassa mäkeä, mikä olisi muuten ollutkin loistavaa puuhaa tulevaisuuden toivoille, mutta nämä tytöt laskivat suurta mäkeä alas suoraan isolle tielle ja sen yli - kohdassa, jossa näkyvyyttä on heikosti vain toiseen suuntaan ja ajoneuvoilla helposti viikonloppuisin nopeutta yli 60km/h (vaikka alueella 40km/h rajoitus)...! Tiellä liikkuu myös melkoisesti rekkoja, joten sydän hypähti kyllä kurkkuun. Huih!

Mies kävi jututtamassa tyttöjä ja varoittamassa tiellä liikkuvista autoista, eivätkä he olleet ilmeisesti ymmärtäneet, että autoja tosiaan saattaisi tulla myös sieltä suunnasta minne mäestä ei ole näkymää. Tästä itsekin otin taas yhden oppikokemuksen itsellenikin, että kyläkeskuksissa ja niiden läheisyydessä saattaa lapsia tosiaan singahtaa tielle yllättäen - vaikka pulkalla! ...Toki samaisesta risteykseen johtavasta alamäestä olen aiemmin nähnyt lasten pujahtavan polkupyörällä tien yli - hidastamatta tai edes katsomatta, tuleeko autoja vasemmalta...

Koko kylä kasvattaa - toivottavasti tytöt ottivat oikeasti neuvoista kiinni ja vaihtoivat mäenlaskupaikkaa...

Viikonlopuissa - nyt raksailun päätyttyä (tai ainakin rauhoituttua hetkeksi) - on ihan mahtavaa, kun voi käyttää aikaa kaikessa rauhassa ruuanlaittoon. Täällä uudessa kodissa myös keittiö on meidän molempien mielestä kerta kaikkiaan vain niin onnistunut ja juuri sopiva meidän tarpeisiimme, että ruuanlaittaminen on yhtä lähestulkoon yhtä juhlaa. :)

Innostuinkin lounaaksi kokkaamaan kanarisottoa paholaisenhillolla, sekä raikkaan salaatin siihen kylkeen. Nam! ...Todettiinkin miehen kanssa, että voi kun voisinkin kokata enemmän myös arkisin, sillä nyt työaikataulujen vuoksi iltaruuan laittaminen on pääasiassa miehen vastuulla - minä tartun kauhaan ja kattilaan puolestaan etäpäivilläni sekä näin viikonloppuisin.

Lounaan jälkeen mies pakkasi lapset autoon ja hurautti isolle kylälle ruokaostoksille. Minä sain kaipaamaani laatuaikaa - ihan oikeasti, älkää naurako - ja siivosin koko huushollin! :)

Kaikki ruuhkavuosissa tuskailevat ja arkea pienten lasten kanssa pyörittävät tietävät, että jopa mahdollisuus siivota aivan yksin, keskittyen vain imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen, voi olla arjen luksusta.

Taustalle hyvää musiikkia kovalle ja siivoaminen sujuu hymy korvissa - ja tanssiaskelin! ;)

Tänä viikonloppuna innostuin kantamaan jo aamusta pihalle pakkaseen myös sijauspatjat, täkit ja tyynyt, jotka kävin hakemassa sisälle vasta hetki sitten. Veikkaanpa, että tuuletettujen, raikkaan viileiden täkkien alla tulee ensi yönä uni hyvin.

Kauppareissun jälkeen perheen miehistä ei näkynyt kuin nopean vilahdus, kun ostoskassit nousivat autosta verannalle ja ulkoiluvaatteet vaihtuivat ylle. Mies lähti pienemmän pojan kanssa luistelemaan ja isompi poika suuntasi jäälle tehdylle hiihtoladulle harjoittelemaan uusien suksiensa kanssa. Huomenna olisikin tiedossa urheiluseuran hiihtokisat, ja molemmat pojat ilmeisimminkin osallistumassa into piukeina! ;)

Miesten ulkoillessa minä vielä innostuin viikkaamaan kuusi koneellista puhdasta pyykkiä koreista vaatekaappeihin - puuha, johon koskaan ei tunnu jäävän arkena aikaa. ...Olinkin jo ihmetellyt, minne kaikki puhtaan pyykin korit olivat kadonneet, mutta nehän olivatkin huomaamatta täyttyneet ja odottelivat toimenpiteitä.

....Joskus mietin, että kun nelihenkisen perheen arjessa pesukone tuntuu pyörivät päivittäin, niin millainen pyykkirumba onkaan tuttavaperheissä, joissa perheenjäseniä on kuudesta seitsemään?! Nostan teille, suurperheiden arvon arjen pyörittäjät, hattua arvostavasti ja ihaillen!

Vielä ennen punaposkisten ulkoilijoiden saapumista kotiin päätin yllättää pojat oman lapsuuteni herkkuruualla; porkkanatuuvingilla! Tuo imelä porkkanaherkku maistui vanhemmilleni heidän lapsuudessaan sotavuosien jälkeen, maistui minulle 80- ja 90-luvulla ja maistuu yhä edelleen kolmannelle sukupolvellekin.

Ja vuosien harjoittelun jälkeen itse tekemäni maistuu lähes yhtä hyvälle kuin äitini valmistama tuuvinki. :)

Tänään kuvituksessa esiintyvät viikonloppusiivouksen motivaattorini, kauniit oranssit neilikat. Kauppareissulla mukaan tarttui kimpullinen näitä keväisiä kukkasia, jotka kruunasivat siivouspäivän ja puhtaan kodin.

Ehdin jopa valokuvaamaan neilikoita valoisan aikaan - joten todella tehokas ja touhukas päivä takana! Ja samaan aikaan mieli ja sielu levänneet, kun olen saanut viettää omaa aikaa ja unohtua omiin ajatuksiini - ilman sitä perinteistä arjen tohinaa, hälinää ja kiirettä.

Ihan parasta!

Lauantain huipennukseksi uunissa paistuu miehen leipoma pannukakku ja sauna on lämpöinen. Uskaltaisin väittää melko täydelliseksi päiväksi! ;)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun! :)

Pääsiäinen hiipii kotiin varovaisin askelin

Miten voi olla mahdollista, että juuri kun kääntyi vuosi uuteen, niin nyt olemme jo maaliskuussa?!

Kevät tuntuu tulevan sellaisella kohinalla, että hieman jännittää meneekö juhannuskin ohi samalla vauhdilla ja pian löydän itseni syksyn hämäryydestä...

Vanhempi sukupolvi tiesi tämänkin viisauden, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee. Lapsena vuosi saattoi tuntua vuosikymmenelle - varsinkin niinä vuosina, kun laski ja odotti sitä 18vuoden etappia. Kesälomat kouluvuosien välissä tuntuivat vuoden mittaisille - ja kesät ylipäätään!

Miksi siis nyt 35vuoden kohdalla kello kiitää, kalenterissa kuukaudet vaihtuvat ja kesä on korkeintaan neljän viikon mittainen - ja siitäkin sadetta vähintään puolet?

Näitä pohtiessa huomasin myös, että kesäaikakin alkaa jo kolmen viikon kuluttua ja tänä vuonna pääsiäinenkin on maaliskuussa! Melkein jo vähän hengästyttää...

Menneenä viikonloppuna selailin kalenteria ja mietin, miten aikaisin voi pääsiäisen tuoda kotiin...? Onko neljä viikkoa jo aivan hulluttelua? Kaupoissa hyllyt ovat jo täynnä pääsiäismunia ja -koristeita, mutta kuinka kauan niitä jatkaa kotosalla katsella?

Toki pääsiäinen - kuten joulukin - on lopulta parissa päivässä taas ohi, joten otin ratkaisevan askeleen ja toin kotiin ensimmäiset narsissit! Villiä...! ;)

Ruokaostoksilla mukaan tarttui pussillinen Reilun Kaupan narsisseja - taisi kolmen kappaleen yhteishinta olla hieman alle kuusi euroa, jos oikein muistan. 

Yhden ruukullisen nostin verannalle, jossa tuo keltaiseksi maalattu vanha kaappi luo ihanan keväistä tunnelmaa jo ihan yksinkin. Vaikka kukintoja saan vielä hetken odottaa, ovat jo pelkät pitkän huiskeat vihreät varret ihanan keväiset!

Laitoin Instagramiin muutamia kuvia viikonloppuna virkkaamistani pussukoista, joista suurimman otinkin tälle narsissille ruukuksi. Näitä puuvillalankoja jäi yli parin vuoden takaisesta valosarjaprojektista, joten ajattelin virkata ne hyötykäyttöön pikkuisiksi koreiksi - niitä ei koskaan voi olla liikaa!

Vaikka kevättä - ja siinä sivussa sitä pääsiäistä - kovasti olen jo tuonut kotiin, niin vielä talvi lymyilee taustalla... Tuo alla olevan valokuvan reunassa pilkistävä harmaa puutähti on niin kauniin talvinen, oikein rapsakkaan pakkaskeliin sopiva, etten meinaa raaskia sitä ottaa pois esiltä.

Vaikka verannalle ei tullutkaan muuta uutta, kuin ainoastaan tuo korillinen pääsiäiskukkaa, niin kevät on tunnelmassa vahvana!

...Oikein malttamattomana odotan, että narsissit puhkeavat kukkaan ja pääsen ihastelemaan verannalla lisääntyviä keltaisen sävyjä.

Kaksi muuta narsissia nousi nyt alustavasti käytävän lipaston päälle, mutta saatan toisen niistä vielä napata tuvankin puolelle.

Tuo alla olevan valokuvan puulaatikko lähti mukaani paikalliselta kirpputorilta eurolla ja sai verannan kaapin maalauksen yhteydessä saman keltaisen värin ylleen. Kuin uusi!

Varoivaisesta alusta rohkaistuneena luulenkin, että tulevana viikonloppuna kaivelen kaapeista pääsiäiskoristeeni vähitellen esiin.

Vielä kun pajunkissat puhkeisivat niin pääsisin poikien kanssa askartelemaan virpomisvitsoja. Voi olla, että pojat askartelevat ne kauniit värikkäät oksat ja tämä äiti näpertää muutamat 'sävykkäämmät' versiot kodin kaunistukseksi.... ;)

...Saattaapa olla, että käytän jopa omien kanojen sulkia.... Hmmmm....

Näillä mietteillä viikon viimeiseen työpäivään ja tulevaan viikonloppuun.

Ihanaa perjantaita kaikille!