Viime päivät ovat menneet melkein kuin usvassa, kun arki on napannut niskaotteen; aikaiset herätykset, projektit töissä aikatauluineen, isomman pojan harrastuksiin ehtiminen, omien harrastuksien ajan puutteessa väliin jäämisestä kipuilu, eilinen messupäivä... Aamu varhaisesta painettu tukka putkella - eikä iltaisin ole parempaa, kuin miehen kanssa jaettu suklaalevy sohvalla ja pään painaminen tyynyyn.
Mutta valona arkisen tunnelin päässä on lohduttava keväinen aurinko, joka tekee jo nyt maaliskuun puolessa välissä aamuista valoisampia ja piristää kummasti!
Tervetuloa kevät - olet kaivattu ja odotettu!
Nämä tuvastamme otetut valokuvat ovat itse asiassa viime viikonloppuna napattuja, kun aurinko valaisi koko tuvan ja minulla oli hetki aikaa ihmetellä kotiamme kameran kautta.
Tällaisista kevätauringon lämpimistä pilkahduksista valokuvissakin tuntuu omat akut latautuvan ja mieli piristyvän!
Nämä narsissit ovat paikallisesta lähikaupasta ruokaostoksilla ostetut. Kuten hyasintit joulun alla, tulee narsisseja ostettua viikoittain kotiin - nämäkin ostin kolmen kappaleen pakettihintaan.
Toisaalta narsissin parhaat hetket ovat lyhyet; puhjettuaan kukkaan varsilla on pahana tapana notkahtaa ja levähtää ilman tukea vallattomaksi varsien viidakoksi. Onneksi kausikukkana hinta on kuitenkin niin edullinen, ettei kauheasti tarvitse miettiä, kuinka usein vaihtaa kukkaset uusiin.
...Nämäkin sipulit tosin aion säilöä vihreiden varsien lakastuttua ja istuttaa maahan, joten ehkä samaan rahaan saan vielä toisenkin kierroksen ensi keväänä?
Tänä keväänä narsissit löysivät paikkansa tuvassa vanhaan puulaatikkoon aseteltuina. Kenties laatikon korkeat reunat estäisivät varsien pahinta notkahdusta?
Olen kovasti koettanut karsia tavaraa tuvastamme ja keventää kodin ilmettä kevättä kohti. Sinällään tuntuu erikoiselle tuo äskeinen lause, kun olemme vasta vajaat puoli vuotta tässä kodissamme asuneet, mutta kyllä - olen sellainen hamstraaja ja kaiken-pienen-kauniin tilpehöörin rakastaja, että puolessa vuodessa kotiimme on jo muodostunut kivasti sitä kaipaamaani 'kerroksellisuutta'.
...Mies taas menettää hermonsa joka tasolla lojuvien pikkutavaroiden kanssa ja onkin ilmoittanut vetäytyvänsä siivousvuoroista, ellei tasoilta pölyjen pyyhkimistä tehdä vähän helpommaksi... :)
Kuten olen aiemminkin todennut, olen pula-ajan sukupolven lama-ajan lapsi; kodikkuus tulee merkityksellisistä (ja vähemmän merkityksellisistä, mutta omaa silmää miellyttävistä) tavaroista ympärillä. Ilman noita esineitä koti on vain talo.
Lisäksi olen lapsesta lähtien etsinyt aarteita kirpputoreilta isäni innostamana ja edelleenkin voisin viettää hänen kanssaan tuntikausia kiertäen rompetoreja ja kurkistellen jokaiselle hyllylle hyvän löydön toivossa. Olen siis keräilijäksi kasvatettu ja kahta pientä keräilijää itsekin tässä kasvatan...
Katsoessani tuota yllä olevaa valokuvaa tuvastamme voin todeta, ettei siinä ole uutena kaupasta ostettua kuin pari huonekasvia, avohyllyn kannakkeet, hyönteisjulisteet ja osa vitriiniin asetelluista astioista. Huonekalut ja kaikki sisustusesineet ovat löytöjä kirpputoreilta ja Tori.fi -nettikirppikseltä.
Omassa lapsuudessani äitini jaksoi - ja jaksaa edelleen, vaikkei lapsia enää kotosalla asukaan - innostua jokaisesta sesongista; joulua, pääsiäistä, vappua tai vaikka juhannusta varten tehtiin suursiivous, vaihdettiin tyynyt ja verhot, kaivettiin koristeet kaapista esille ja askarreltiin teemaan liittyen.
Yksi rakkaimmista pääsiäisperinteistä, jota nyt omille lapsillenikin jatkan, on pääsiäispäivän (sunnuntai) aamuna suklaamunan etsiminen; äitini piilotti ennen heräämistäni suklaamunan kotiimme ja minä sain sitä sitten etsiä, äidin vinkatessa välillä termein 'kuumaa' ja 'kylmää'. Kuten 80-luvun lastenleikissä nimeltä 'avaimenpiilotus' - kuka muistaa? :)
Tänä pääsiäisenä olen koristelut aloittanut lähinnä ripustamalla koristemunia kotiimme, ostamalla näitä narsisseja tuomaan ihanaa raikkautta kotiin, nostamalla keltaisia ja vihreitä yksityiskohtia esiin kodissamme - yhdestä uudesta ideasta valokuvia tulossa blogiin huomenna, lupaan - ja askartelemalla pienemmän pojan kanssa vesiväripaperille maalattuja munia.
....Kunpa pajunkissat puhkeaisivat pian, niin pääsisimme taiteilemaan myös virvontavitsoja - ihan vain koristeeksi kotiin. Ehkä mummulassa voisimme käydä virpomassa pienemmän pojan kanssa, mutta muutoin tuo perinne on perheessämme jäänyt lähes kokomaan väliin. Odottelemme toki pieniä virpojia meille käymään ja herkkujakin olemme varanneet, mutta jopa täällä maalla tuntuu virpomisperinne katoavan vähitellen.
Näihin keväisiin pääsiäistunnelmiin on hyvä lopetella - vaikka herätyskello soi tänään taas ennen viittä, tuntuu olo hieman energisemmälle ihan vain pysähdyttyäni katselemaan näitä valokuvia.
Eikä taida jäädä auringonpilkahdusten ihastelu vain valokuviin; täällä Mäntsälän kulmilla näyttää päivä valkeavan kirkkaana ja aurinkoisena!
Voimia kaikille vielä viikon viimeisiin työpäiviin!
