Huh mikä sadonkorjuuviikonloppu takana - tänään paluu arkeen pitkän, nelipäiväisen viikonlopun jälkeen)! Poimimme miehen kanssa kahden illan aikana lähes 250kg omenoita pihan kahdesta omenapuusta ja mies kiikutti hedelmät mehustamolle sunnuntai-iltana - kotiin palatessa peräkärryn hedelmälasti oli vaihtunut lähes 200litraan pastöroitua, c-vitaminisoitua ja hanapakkauksiin pussitettua omenamehua!
Lisäksi vihdoin pääsin myös perunan nostoon, kun mies sai raivattua remonttitarvikkeilla täytettynä olleen kellarimme ja rakennettua minulle perunalaarin vanhoista tiilistä, lastauslavasta ja lavakehikoista. Näyttää sille, että lava tulee oman perunamaan sadosta täyteen - urakka nimittäin jatkuu; vasta 3/8 riviä nostettuna!
...En muistanutkaan miten tehokasta hyötyliikuntaa ja aikaa vievää puuhaa tuo kuokan kanssa perunan nostaminen onkaan...!
Näin tehokkaasti puutarhassa vietetyn viikonlopun jälkeen oli melkoisen rentouttavaa viettää pieni hetki myös sisällä valokuvaten - elän vahvassa uskossa, että syksyn edetessä ja sadonkorjuuajan tullessa päätökseen vapautuu taas blogillekin enemmän aikaa pimenevissä syys- ja talvi-illoissa. Ovat nimittäin nämä Villa Kotirannassa ensimmäistä kertaa paikan päällä asuen vietetyt tehokkaat puutarhakuukaudet - toukokuusta elokuuhun - olleet hiljaiseloa tänä vuonna täällä blogin puolella...
Värimaailmaltaan sadonkorjuuseen ja elokuun alkaviin syyssäihin sopien vietin hetken valokuvaten pienemmän poikamme aurinkoisen keltaisessa huoneessa. Täällä on tullut näin pitkinä viikonloppuina vietettyä useampikin tovi - varsinkin nyt uuden Legojen rakennuspisteen myötä.
Heinäkuun puolella perheemme isompi poika sai lapsuudenkodistani tuodun amppelikaktuksen koristamaan huonettaan - ja, yllättävää kyllä, tästä pienempi poika on ollut melkoisen kateellinen. Tai noh, 'kateellinen' tuntuu ehkä terminä liian voimakkaalle - sanotaan nyt vaikka niin, että kovasti on merkkejä ja vinkkejä annettu äidin suuntaan, että tänne keltaiseenkin huoneeseen pitäisi jotain vihertävää ilmestyä. ;)
Piipahdin tovi sitten paikallisessa Citymarketissa noutamassa erästä saapunutta pakettia ja eksyin monen mutkan kautta lopulta kaupan viherosastolle. Ajattelin ensin ostaa kimpun leikkokukkia kotiin, mutta viherkasvien hyllyltä löytyikin todella hyvännäköisiä, kivan kokoisia ja erittäin edullisia peikonlehtiä!
Heinäkuun puolella perheemme isompi poika sai lapsuudenkodistani tuodun amppelikaktuksen koristamaan huonettaan - ja, yllättävää kyllä, tästä pienempi poika on ollut melkoisen kateellinen. Tai noh, 'kateellinen' tuntuu ehkä terminä liian voimakkaalle - sanotaan nyt vaikka niin, että kovasti on merkkejä ja vinkkejä annettu äidin suuntaan, että tänne keltaiseenkin huoneeseen pitäisi jotain vihertävää ilmestyä. ;)
Piipahdin tovi sitten paikallisessa Citymarketissa noutamassa erästä saapunutta pakettia ja eksyin monen mutkan kautta lopulta kaupan viherosastolle. Ajattelin ensin ostaa kimpun leikkokukkia kotiin, mutta viherkasvien hyllyltä löytyikin todella hyvännäköisiä, kivan kokoisia ja erittäin edullisia peikonlehtiä!
Kasvi kainalossa kassalle siis - hintaa tälle ihanuudelle tuli ALLE KUUSI EUROA!
...En ole koskaan löytänyt peikonlehteä alle 15€ hintaan, edes alennusmyynnistä...
Voitte kuvitella sitä riemun määrää, kun kotiin palattuani nostin kasvin pojan yllätykseksi hänen huoneeseensa! Isikin piti kutsua huoneeseen tätä ihmettä katsomaan ja ihastelemaan. :)
Peikonlehti on tässä talossa todettu hyvin sopeutuvaiseksi, pienemmälläkin valomäärällä toimeentulevaksi ja niin ollen juuri sopivan helppohoitoiseksi viherkasviksi vaikka lastenhuoneeseen.
Lipastoa vastapäätä on etelään suuntaava ikkuna, joten valoa huoneessa riittää vaikkei vastakkaiselle seinustalle auringon säteet suoraan yltäisikään.
Suojaruukuksi peikonlehti sai aikaisempaan kotiimme trikookuteesta virkkaamani korin. Se olikin hetken jo odotellut sopivaa käyttöä tässä talossa.
Innostuin itse asiassa selaamaan edellisen kotimme valokuvia, kun koetin kovasti muistaa mille viherkasville tämän korin alun perin virkkasinkaan, ja vanhoja, talven 2016 valokuvia selatessa huomasinkin, että tämähän tosiaan oli aiemmin talomme toisen peikonlehden kanssa käytössä!
Ilmankos tuntuikin niin luontevalle ratkaisulle! :)
Viherkasveja on nyt virallisesti ihan jokaisessa yläkertamme tilassa; molemmissa lastenhuoneissa, makuuhuoneessamme, tuvassa, wc- ja suihkutilassa, käytävällä ja verannalla!
...Kestää nykyisin melkoisen kauan kiertää kastelemassa kaikki ja vaatii lähes kolme kastelukannullista vettä... Että ihan arjen aamukiireissä en tuohon rumbaan lähde! :)
Tuleva talvi tuo tullessaan taas pientä muuttoliikettä huonekasveihin; osa kasveista täytyy sijoitella lähemmäs ikkunoita ja taas osa nostella pois pian lämpenevien patterien päältä.
...Ikkunalautoja tässä talossa vielä kaipailenkin kammareihin - tai noh, oikeastaan vain meidän makuuhuoneeseemme, jossa ikkunan alla oleva patteri toimii tällä hetkellä yöpöytänäni. Eipä niillä muutoin kiire olekaan, sillä ikkunoiden alle sijoittuvat makuuhuoneissa tosiaan vesikiertopatterit, joten talvella niiden ylle en halua yhtään kasvia nostaa multiaan kuivattamaan. Ehkäpä ensi kesäksi siis!
Pojan huoneessa aikaa viettäessä ja näitäkin valokuvia katsellessa ei voi kuin myöntää, miten suuri vaikutus viherkasveilla onkaan viihtyvyyteen! Tuntuu, kuin huone taas 'heräsi henkiin' ja piristyi peikonlehden myötä.
Kasvit tuovat eloa kotiin - koti näyttää aivan eri tavalla asutulle, kodikkaalle ja viihtyisälle, kun siellä majailevat elinvoimaisen oloiset huonekasvit!
....Ja kyllä, myönnän - näihin voi tulla myös pienimuotoinen addiktio...! En enää osaa kävellä tällaisen viherkasvilöydön ohi ja vain todeta, että 'johan noita jo meiltä löytyy'...
Aina on tilaa yhdelle tai parille, kun hieman järjestelee. ;)
Syksyisen raikasta elokuun viimeistä viikkoa kaikille!
Vähiin menee, ennen kuin loppuu kokonaan. Elokuu nimittäin. Miten nämä vuoden katoavat näin nopeasti?! Juurihan vasta ostin siemeniä kevättä varten ja harsoja alkukesän hallaöiksi...
...Laskettiin pojan kanssa, että periaatteessa enää kolme kuukautta, että voi ihan oikeasti alkaa valmistautumaan JOULUUN...! Huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti