Apua, meillä on puutarha!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ // KUSTANNUS-MÄKELÄ

Keväällä tuskaillessani tulevaa puutarhakautta ja tiedossa ollutta valtavaa työmäärää kasvimaan muokkauksen merkeissä, kopsahti postilaatikkooni täydellinen kirja: Erik Sidenbladh 'Apua, meillä on puutarha!'.

Kirjan nimi osui täydellisesti keväisiin fiiliksiini:

'Meillä on piha kuin työmaa ja tuolla tontin laidalla kasvimaa - kumpikaan ei tule olemaan millään muotoa valmis vielä moneen kesään... Miten käännän perunamaan oikein? Miten ja minne komposti? Mitä pensaita, mitä perennoja, mitä kesäkukkia pihaan istuttaisin? Mitkä köynnöslajit sopisivat meidän tarpeisiimme? Entä ruusut - mikä ruusu sopisi talon varjoisalla puolelle ja kasvaisi riittävän korkeaksi? Apua!'

Tämän kirjan kanssa selvisin voitokkaasti läpi tämän kesäkauden ja monia listallani olleita ongelmia on nyt ratkaistu: Puutarhasta löytyy nyt järjettömän kokoisia perunoita tuottava perunamaa, joka miehen kanssa käännettiin hartiavoimin. Pienen pihakiven reunalla kasvavat vaaleanpunaisena kukkivat angervot. Kesäkukkaset ovat houkutelleen pölyttäjiä ja perhosia puutarhaan läpi kesän.

Jopa kompostoriakin on alettu aktiivisesti selvittämään - mikä olisikaan meidän perheelle oikeanlainen ja -kokoinen?

Parasta tässä kirjassa oli kerrontatapa; Kirjailija on itse kokenut kotipuutarhuri jo 35 vuoden kokemuksella ja hän osaa kertoa havainnoistaan, onnistumisistaan ja - mikä tärkeintä - epäonnistumisistaan todella selkeästi ja rehellisesti.

Kirjaa kahvikupin äärellä lukiessa tuntui kuin olisin istunut oman isäni kanssa juttelemassa puutarhanhoidosta ja hän olisi minua opastanut omilla kokemuksillaan.

Hymyilin leveästi, kun kirjailija itsekin kertoi tietävänsä, kuinka jokin asia oikeasti tulisi tehdä, mutta hänkään ei silti ole yrityksistä huolimatta onnistunut. Ihanan armollista!  

Yksi esimerkki ohjeesta, joka kirjasta jäi meille käyttöön tulevillekin vuosille, koski vanhan omenapuun leikkaamista; perinteisen kevätleikkauksen sijaan kirjailija suositteli venyttämään leikkaamista myöhemmäksi, kukinnan jälkeiseen aikaan.

''Puiden kasvu on voimakkainta keväällä, joten nykyään ajatellaan, että kevättalven leikkaukset aiheuttavat runsasta versokasvua, jolloin suurin osa uusista versoista on heikkoja, ns. vesiversoja. Siinä mielessä olisi parasta leikata hedelmäpuut keskikesän jälkeen, heinä-elokuun vaihteessa. Saman kesän versoja voi poistaa jo aiemmin, sillä ne olisi hyvä napsia pois mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.'

Pitääkin siis kaivaa kohta oksasakset ja saha esiin - olemme miehen kanssa katselleet, että kunhan sato on omista vanhoista omenapuista kerätty, täytyy ainakin kaksi suurta oksaa sahata poikki. Täydessä lehdessä olevasta omenapuusta on myös helpompaa löytää ne kuolleet, poistettavat oksat, kuin keväisestä puusta, johon edes silmut eivät ole kunnolla ilmestyneet.

Tämä kirja on aivan loistava lahjaidea tupaantuliaisiin, kun uudessa kodissa on vanha pihapiiri; kirja sopii niin vasta-alkajille, kuin jo kokeneemmillekin kotipuutarhureille ja antaa todella helppotajuisia ohjeita mm. vanhan, jo rehoittumaankin päässeen pihapiirin haltuunottoon ja muokkaamiseen unelmien puutarhaksi.

Minulle erityistä haastetta on tuonut sopivien ja H E L P P O H O I T O I S TE N, ns. varmojen lajikkeiden löytäminen ja valitseminen omaan pihaan. Siksipä hiirenkorvilla ja post-it -lapuilla ovat merkittyinä sivut, joilta löytyy listattuina mm. 8 hyvää maanpeitekasvia, 7 hyvää puutarhapuuta, 10 hyvää pensasta, 8 hyvää köynnöskasvia, 14 hyvää perennaa, 10 hyvää kylvökukkaa...

Näiden kuvan ja napakan esittelyn kera varustettujen listojen kanssa on helppoa päästä vauhtiin ja löytää omiin tarpeisiin ja mieltymyksiin soveltuvia lajikkeita - vaikka elämäsi ensimmäiseen perennapenkkiin!

Tiedän, että syksyn edetessä tämä kirja on edelleen käsien ulottuvilla ja selauksessa lähes päivittäin, sillä kirjan lopusta löytyy kuukausitasolla kirjoitetut muistilistat, mitä puutarhassa ja pihassa olisi aika tehdä.

Elokuun kohdalle on listattu mm. havukasvien istuttamista, uuden nurmikon kylvämistä, omenapuiden oksien tukemista sekä marjapensaiden harventamista.

...Ja veikkaan, että kevättalvella taas nostan kirjan hyllystä sohvapöydälle etsiessäni talven aikana lumeen hautautunutta puutarhainnostustani! ;)