Vähän perennapenkeistä ja muistakin puutarhapuuhista höpinää...

Huhtikuun käännyttyä toukokuuksi on pihamaalla vietetty takuulla enemmän (hereillä olo) aikaa kuin sisätiloissa!

Eikä kaikki pelkkää puurtamista kanalan häkin rakentamisen tai kasvatuslavojen täyttämisen merkeissä, vaan myös ihania rauhallisia hetkiä syventyen kitkemään kukkapenkkiä - tai jopa istuen kaffekupin kanssa omenapuun alla, ihastellen vähitellen omaan muotoonsa muokkautuvaa pihaa!

Tällä hetkellä pihan 'kukkapenkit' ovat ihanan harmaantuneita lavakauluksia. Tähän asti pihamaa on kokenut kesäisin milloin millaistakin myllerrystä, eikä varsinaisia kukkapenkkejä ole vielä voinut oikein perustaa.

...Näiden piti alun perin olla tilapäisratkaisut, jotta sain oman pihan multiin tuotua talteen vanhan kodin kukkapenkeistä itselle rakkaat kasvit, jotka olen pääasiassa isäni puutarhasta saanut. Mutta kuten usein tilapäisratkaisuille käy, ihastuinkin lopulta tähän nurkkaukseen niin kovin, että olen itse asiassa alkanut sitä tuunaamaan entistäkin pysyvämmäksi ratkaisuksi. :)

Remontin alta jääneistä vanhoista tiilistä olen kasannut pientä 'lattiaa' tuohon nurkkaukseen, samoin isoja lavoja reunustaa tiilirivit. Pienien lavojen ympärille olen kerännyt eri kokoisia kiviä, joita pihalta on löytynyt ja sinne sekaan istuttanut mm. hopeahärkkiä maanpeittokasviksi.

Tämä kevät onkin jännittävää aikaa, sillä suoraan sanottuna en muista ihan kaikkea, mitä olen ruukkuihin - ja jopa osaan lavoistakin - istuttanut... :D Jännityksellä siis seurailen, millaista perennaa puskee pintaan!

Tuon kuvien vanhan tekstitiilen nappasin talteen remontin aikaan - toista samanlaista ei vastaan tullutkaan koko remontin aikana. Minusta se on valtavan kaunis lohjenneine reunoineen ja halusinkin nostaa sen esille puutarhaan muistona talon historiasta.

Nuo alakuvan saviruukun palaset aiheuttavat vieläkin hieman harmituksen tunteita... Viikonloppuna pienempi poika uhmaiän vahventamalla kipakalla luonteellaan kertaalleen päätti, ettei häntä enää huvita leikkiä pihalla ja luonteva ratkaisu tilanteeseen olikin viskata kasa ruukkujani ketoon. 'Onneksi' vain kolme hajosi - ainekset suurempaankin tuhoon oli käsillä!

Koetan nyt käsitellä tuota harmitustani ja hyötykäyttää ruukun palaset kyltteinä kasvimaalla kylvötouhuissa. ...Sainpahan ainakin kauniit kyltit, jos en mitään muuta... ;)

Yksi ruukuista säilyi melkein ehjänä - ainoastaan sellainen pikkuosa kuin pohja irtosi. :)

Tämäkin ruukunjämä pääsi välittömästi hyötykäyttöön koristamaan kukkapenkkejäni; asettelin se kivikasojen päälle kukkapenkin viereen ja pujottelin muutaman oksan hopeähärkkiä kasvamaan ruukusta läpi.

Se, etten ihan tarkalleen muista, mitä mistäkin lavasta pitäisi kasvaa aiheuttaa myös haasteita lavojen kitkemiseen...

Kuten tuo alakuvan etummainen laatikko; siellä on muistaakseni ainakin kuulilja ja sellaista punalehtistä apilaa. Mielestäni myös jotain, millä oli pitkä varsi - mutta saattaa olla, että muistan väärin...

Tämä on johtanut tilanteeseen, missä en uskalla napata mullasta ylös kuin todella selkeät rikkaruohot; juolaheinän, nokkosen ja voikukan.... Enkä aina niitäkään.... :D

Ainoastaan muutamat vanhat tutut perennat olen osannut tunnistaa varmuudella ja saanut kitkettyä niiden ympäristöt. Samalla myös mm. maksaruoho vaihtoi paikkaa toiseen laatikkoon, jossa se ei meinaa tukahtua toisen, hieman aggressiivisemmin leviävän perennan alle.

...Olen maailman huonoin muistamaan ihmisten titteleitä, sukunimiä - joskus jopa etunimiä. Niin ollen olen maailman surkein myös muistamaan kukkalajikkeiden nimiä! Tunnistan kukkalajikkeita kuten kasvojakin: 'hirveän tutun oloinen, jossain olen tavannut, nimestä en saa kiinni'. :D

Tähän ratkaisuna ajattelin kiertää isäni kanssa puutarhani, sillä häneltä olen suurimman osan kasveista saanut, merkiten samalla kaikki lajikkeet ylös. Ehkä jopa askartelen kauniit kyltit jokaiseen laatikkoon, niin en tulevina vuosina ole enää yhtä kuutamolla... ;)

Tästä viikonloppuni lempipaikasta (kuva alla) olikin jo maanantainakin hieman juttua.

Näin kevätpäivinä tuossa on ihanaa istua lämpimässä auringossa, levähtäen hetki kesken pihatöiden, katsellen puutarhaa ja ihmetellen alkavaa viherrystä ympärillä. Keskikesällä taas ylle kaartuva omenapuu suo kaivattua suojaa auringolta. Syksyä kohti tuohon kohtaan muodostuu pieni suojainen majan tapainen, kun omenien paino vetää oksia kohti maata ja vastaavasti kukkapenkkien kasvit nousevat vihreänä seinustana ylöspäin.

Nyt maisemassa on vielä hetken korjausta odotteleva leikkimökki, tuleva Villa Viikarila, mutta se siirtyy lähiaikoina keinujen viereen tontin itäiselle laidalle ja tuohon sen paikalle nousee jonain lähikesänä - ehkä jo ensi vuonna? - meidän oma kesähuoneemme; kesäkeittiö muuratulla puuliedellä, jonka  jouduimme purkamaan talon sisältä remontissa ja kotimme kesäkauden olohuone!

Tuossa omenapuun alla istuskellessa voi hetkeksi kääntää selkänsä odottelevalle urakalle, eli multakuorman kärräämiselle.... :)

Omenapuut ovat vasta todella maltillisesti puhkeamassa lehteen - tosin jo yksi sadepäivä saattaa tehdä ihmeitä ja yhtäkkiä koko pihan ilme muuttuu kesäisemmäksi!

Nuo vanhat omenapuut saivat pihaan seurakseen syksyllä kaksi nuorempaa versiota, joista toinen valitettavasti ei selvinnyt talven yli... Mutta suureksi iloksi sainkin kuulla, että vanhempani ovat ostaneet molemmille pojille lahjaksi ikiomat omenapuut! Näiden paikkaa onkin nyt kovasti mietitty, ja samalla merkitty tontille myös sijainteja kirsikka- ja päärynäpuulle - ehkä joukkoon mahtuu luumukin?

Tällaisia kuvakulmia meidän pihalta tällä kertaa. :)

Sain Instagramissa kyselyä, mitä lajikkeita olen tänä keväänä esikasvattanut - olenkin julkaissut Instassa monen monta kuvaa kotimme vallanneista taimista - joten koetan ehtiä pikapuoliin istahtamaan alas ja listaamaan tämän kevään kasvimaasuunnitelmaani.

Lavapuutarhan istutus- ja kylvösuunnitelman teko alkaisi olla ajankohtainen muutoinkin, sillä ajattelin ensi viikolla jo aloittaa isommalla kädellä ulos kylvämistä. Eilen, pienemmän pojan pienestä painostuksesta, kylvimme lavaan jo härkäpavun sekä piilotimme multaan kelta- ja punasipulit. Ensimmäiset kasvit harson alla siis jo!

Mutta nyt aamutouhuihin - se olisi viikon viimeinen työpäivä tänään!

Voimia ja aurinkoa kaikille tähän pätkäviikkoon!