Päivän merkintä puutarhapäiväkirjaan:
''Sairaspäivä. Unta aamusta myöhäiseen iltapäivään, vissyä ja särkylääkkeitä. Pieni ahdistava ulkoilutuokio keskipäivän aikoihin, kun juomassa käydessä huomasin puutarhan nuupahtaneen helteessä. Edes oksennustauti ei voi täysin pysäyttää kotipuutarhuria ja löysin itseni raahaamasta kastelukannua viimeisin voimin pitkin pihaa, elvyttäen tomaatit, kurkut ja lavoihin kylvetyt siemenet.
Iltapäivällä mies töistä tultuaan paistoi koko perheelle hampurilaiset, nappasi pojat haltuun ja käytti lapset uimassa läheisellä rannalla. Minäkin uskaltauduin sillä aikaa vihdoin viilenevään iltaan hieman jalkautua happihypylle puutarhaan ja juoda jopa päivän ensimmäisen kupin kahvia. Peittelin taimet yötä varten harsoihin ja ihmettelin amppelitomaatintaimeen ilmestyneitä raakileita. Pieniä ilon ja onnen hetkiä päivän kitumisen jälkeen...
Illalla mies vielä tarttui tuumasta toimeen - kuten aina - ja pyöräytti puutarhatraktorilla perunamaan kylvövakoja vaille valmiiksi! 'On se vaan niin tarmokas mies', totesi äitinikin viikko sitten ihmetellessään miehen jatkuvaa touhuamista pihamaalla. No onhan se! :)
Jos huomenna kunto illalla jo kestäisi, niin taidetaan saada vihdoin peruna maahan. Onhan tuota jo odoteltukin.''
Phuuuuuuh, täällä elämä alkaa jo voittaa - päivän mittaisen sairastelun jäljiltä. Kohtalotovereitani seuranneena voin semi-iloisesti huokaista, että taitaa onneksi olla niitä päivän mittaisia tehopöpöjä tämä! Huomenna siis taas arkeen kiinni etäpäivän merkeissä, sen verran tuntuu energiaa jo palailevan kroppaan näin yötä kohti.
....Enpä muista koska viimeksi olen nukkunut kokonaisen päivän!
Mutta onneksi (ainakaan vielä) ei pöpö ole mieheen tarttunut, ja puutarhassa illalla vielä hommat etenivät hänen tarmokkaassa otteessaan. Perunamaakin kääntyi ihan suitsait sukkelaan! :)
Haaveissa onkin saada huomenna peruna maahan - ja auringonkukan siemenet sinne sekaan.
Katselin perunamaan kokoa ja tuumailin, että taitaa osa avokasvimaasta joutaa vielä kurpitsoille ja kesäkurpitsoillekin istutuspaikaksi - sen verran laajaksi perunamaa näytti lopulta muokkaantuvan. Ja mahtuuhan sinne vaikka maissikin sekaan kasvamaan.
Pysykäähän te siellä terveinä - tätä pöpöä ei toivoisi edes vihamiehellekään...!
Nyt kone kiinni ja jatkamaan unia - tuntuu, ettei päivän nukkuminen vienyt unenlahjoja tältäkään yöltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti