Seesteisempi aikuinen(ko) tulevaan vuoteen(?)

Hah, taas SE päivä täällä, kun koetan hokea, että se ikä on numero vain… Tällä kertaa olen jo etukäteen koettanut lanseerata ajatusta ’33 on uusi 23’, mutta olen saanut mieheltäni lähinnä huvittuneita silmien pyörityksiä… :)

Syntymäpäivän johdosta/kunniaksi/takia olen selaillut nostalgiatripin vallassa vanhoja valokuvia koneelta, ja ajattelinkin jopa julkaista joitakin otoksia elämäni varrelta. Ystävilleni osa näistä onkin tuttuja Facesta.

Joskus vuonna 1983...

...Me itäsuomalaiset olemme aina olleet hyvän ruuan perään... ;)

Sedän ja hänen vaimonsa luona kylässä, ehkä ~3-4vuotiaana

Olen niitä 80 –luvun lapsia, jotka ovat saaneet ikuiset traumat Hugo –tv-pelistä, johon ei voinut osallistua, koska kotona ei ollut lankapuhelinta näppäimillä, vaan sillä pyöritettävällä kiekolla...!!

LP-levyjä selattiin Anttilan Top Ten –osastolla isän kanssa aivan fiiliksissä, ja kun ensimmäinen kapea hyllyllinen CD-levyjä ilmestyi myymälään, totesimme ettei mokoma hullutus tule menestymään. :D

Reipas ekaluokkalainen 1989

Rämäpää poikatyttö, 1988/1989 kesällä

Luokan kanssa pyöräretkellä lintutornilla 1994(?)

Lapsuuteeni kuului myös kaksi tv-kanavaa; YLE TV1 ja YLE TV2. Aivan mieletöntä oli herätä eräänä kouluaamuna, kun isä asensi 24’’ kuvaputkitelevisioon uuden kanavan, MTV3, josta joka arkiaamu katsoin Kippari Kallen klo 07:10 ennen aamupalan syömistä.

Olen myöskin sitä sukupolvea, joka yläasteella pääsi tutustumaan uusimpaan uutuuteen, internetiin, esittely-cd:n muodossa, ennen kuin mokoma yhteys saatiin meidänkin kylälle asti tuotua. Totesin tuonkin esittely-cd:n tökerön jäykkää ja hidasta sisältöä tutkiessa, että ’internet, ei tuu menestyy!’ :D

 …Ja kuinka sitten muutamaa kuukautta myöhemmin notkuttiin kaikki atk-luokassa KissFm:n chatissa!

Teiniangsti ja farkkupaita 9.luokalla 1998

Lukiolainen joskus 1999/2000

Näitä ihan käsittämättömän hauskoja, ja hämmentävän tarkkoja muistoja löytyisi vaikka millä mitalla! :) ...Kuten vaikka New Kids On The Block -fanituskausi... Lapsuudenkotini ullakolla taitaa vieläkin olla vanhat julisteeni tallessa laatikossa.... ;)

Olen onnellinen, että olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni 80-ja 90-luvulla; ensinnäkin olen selvinnyt pahimmat murkkuvaiheet ilman sosiaalista mediaa = voin nyt aikuisen hyvällä itsetunnolla lyödä noloja teinikuviani nettiin ja nauraa niille – toisin kuin olisin teininä tehnyt. Toisekseen olen saanut olla todistamassa historiallisiakin hetkiä Suomen ja koko mailman historiassa (muistan esimerkiksi hetken, kun 1992 iltauutisissa kerrottiin markan kelluvan - mitään en asiasta tuolloin ymmärtänyt, mutta käsitin, että vanhempieni ikäluokalle asia oli tärkeä), elänyt aikaa ennen kännyköitä tai kotitietokoneita, ja nähnyt näin ollen myös teknologian huiman kehityksen!

Ylioppilas 2001, innokkaana odottelemassa pääsykokeita ja mailman aukeamista

Syksyllä 2001 opiskelijana Lahdessa

Mutta niin kliseiselle kuin tama kuulostaakin, on ikääntymisessä parasta se, että on vuosien ajan päässyt seuraamaan lasten kasvamista! <3 Juuri ihan äsken, 2008, syntyi esikoinen, jonka kasvua isoksi koululaiseksi olen onnellisena ihmetellyt.

Äiti ja esikoinen, 2008

Ja nyt alkutalvella 2015 kasvoi perheemme toisella ihanalla ja kauniilla pojalla, jonka kehitystä pienestä nyytistä toimeliaaksi taaperoksi olemme päässeet vierestä kohta vuoden ajan jo seuraamaan. Käsittämätöntä, miten alle vuoden ikäinen lapsi on jo ihan oma persoonansa, tyyppi, jolla on omanlaisensa huumorintaju! :)

Perhe kasvoi yhdellä pojalla 2015

Vuotta taas vanhempi siis... Lapset kasvattaneet minua taas hieman viisaammaksi, kärsivällisemmäksi, maltillisemmaksi, rauhallisemmaksi, arjen hetkistä nautiskelijaksi, tehokkaammaksi organisoijaksi ja aikuisemmaksi. :)

Tämä postaus hyvä ehkä päättää pari päivää sitten otettuun 'aikuis-selfiehen', jonka nähtyäni tajusin kasvaneeni viimein ihan oikeasti aikuiseksi. Ei siis että olisin vanhemman näköinen kuin vuosi sitten (*tirsk, enpä*), mutta tämä kotona lasten kanssa vietetty vuosi, rakennusprojekti ja ihana mies ovat rauhoittaneet kummasti minua, ja saaneet minut pysähtymään hetkeen - eikä se ole huono asia ollenkaan! ;) Jotenkin se seesteisempi fiilis, jonka olen vuodessa löytänyt, näkyy tästä kuvasta.

Ja vielä miehelle pelotteeksi valokuva aikoinaan vietetyistä vanhusbileistä - kaikkien tuli tälläytyä vanhukseksi, ja tällainen kurkistus tuli minun tulevaisuuteeni:

Noita eläkepäiviä odotellessa... ;)

**Onnea kaikille blogini lukijoille tulevaan vuoteen 2016!**