Syksyn lannistama kotipuutarhuri ja sinnittelevä kasvimaa

Syksy on aina henkisesti haastavaa aikaa kotipuutarhurille... Niin suuren vaivan ja työn kun on kasvimaahan kevään ja kesän aikana laittanut, ristiriitaisin tuntein seuraa syksyn etenemistä kasvimaalla; toisaalta harmittaa, kun hallayöt vievät osan kasveista mukanaan, kukat lakastuvat ja satokausi alkaa hiipua. Ja toisaalta olo on myöskin jopa hieman helpottunut, kun se päivittäinen kasteleminen on ohi, eikä kasvimaa enää vaadi niin paljoa huomiota - omakin pää ja kroppa on jo alkanut vaihtamaan talviasetuksille, jolloin touhuja vähennetään ja tahtia rauhoitetaan.

Tänä vuonna tämä kotipuutarhurin homma on ollut aivan uudella tavalla haastavaa ja samalla palkitsevaakin; ensimmäistä kertaa kasvimaa sijaitsi eri paikassa, kuin kotimme - toki välimatkaa on vain noin kilometrin verran, mutta silti ihan riittävästi, ettei ihan jokaista pientä hetkeä viitsinyt lähteä viettämään kasvimaalla kitkien. Tuntuukin, että tänä vuonna rikkaruohot ehtivät (ja toisaalta saivatkin) rehottaa ennenkuin ehdin niitä aina kitkemään, ja kastelukaan ei tainnut ihan jokaisena päivänä mennä suunnitelmien mukaan.

Mutta toisaalta pääsimme viimein hieman muokkaamaan jo omaa tulevaa pihamaatamme, ja luomaan kasvimaalle ja puutarhalle aihion. Ja tämän kesän kokemuksien perusteella onkin nyt helpompaa miettiä puutarhan laajuutta tulevaisuutta ajatellen.

Ja toihan tämä vuosi myös hauskoja (onnistumisenkin) kokemuksia aivan uusien lajikkeiden parissa!

Myös vanhasta pihasta keväällä talteen noudetut ja raksan pihaan tilapäisesti lavoihin istutetut kukat säilyivät hengissä ja jopa kukkivat! :) Dahlian tosin saimme maahan vasta (muistaakseni) heinäkuun puolella, mutta sekin ehti kukkia suurin punaisin kukkasin.

Ja vaikka lokakuun puolelle jo käännyttiin, jaksaa kesäkurpitsa - tuo vähään tyytyvä ja runsaasti satoa tuottava lajike - edelleen toiveikkaasti kukkia! :)

...Tosin tämä puutarhuri, sekä puutarhurin perhe, alkavat jo olla korvia myöten täynnä koko kesäkurpitsaa, ja harkitsin kerran jo puolivakavissani repiväni taimet irti maasta kompostiin, jotta satokausi saataisiin viimein vähitellen tämän lajin osalta pakettiin... ;)

Olenkin raahannut reiden paksuisia kesäkurpitsoja ystäville tuliaisina, ja osan syöttänyt myös kanoille appeen joukossa - niille näyttää vielä hyvin pilkottuna maistuvan...

Toki anopilta sain herkullisen reseptin, jossa kesäkurpitsa halkaistiin ja pilkottiin n.5cm paloiksi. Siemenet otettiin pois ja tilalle laitettiin ruskistettu ja kevyesti maustettu jauheliha, jonka sekaan on sekoitettu vihreää pestoa. Sitten reippaasit juustoraastetta päälle ja uuniin. NAMS!

Testattu, ja herkuiksi todettu! :)

Yleisilme kasvimaalla alkaa tosiaan olla jo melko nuupahtanut. Vähän samanlainen olo on puutarhurillakin... ;)

Kasvimaan rakentelu jatkuu ensi keväänä loppujen tiilien asettelun (taisi jäädä enää yhden lavarivin ympäriltä puuttumaan), ja soran lisäämisen muodossa. Sorakasa on ylärinteessä talon toisella puolella - yhden kottikärryllisen jaksoin soraa lapioida ja raahata tontin toiseen laitaan, kunnes totesin, että kiitti, riitti.

Keväällä on taas kone tulossa tontille, niin ilmeisesti samassa vauhdissa tulee soraakin sitten lähemmäs lapioitavaksi. Jeij!

Maassa on vielä nostamatta melkoisesti satoa; nauriit, punajuuret ja porkkanat ovat vielä osittain maassa - olemme nostaneet tähän mennessä vasta sitä mukaa, kun olemme kasviksia syöneet. Osa sipuleista on myös vielä penkissä, osan jo nostin ja kuivasin, sekä letitin kuivista varsistaan varaston puolelle odottelemaan käyttöä.

Myös salaattia saadaan vielä omasta maasta, tosin lehtisalaatti jo kuihtui pois - ja rukolan söi joku koi melkein alkukesästä. Samainen koi naposteli myös melkein kaikki nauriiden lehdet.

Muutaman maissin tähkänkin olemme jo päässeet keittämään, ja yllätyimme, kuinka hyvin tänä kesänä maissia kypsyi, vaikkei mitenkään erityisen lämmin kesä ollutkaan. Olemme jo miettineetkin ensi kesälle maissin paikkaa; joko tulevan perunamaan reunaan tai kasvihuoneen kupeeseen, tuulensuojaan.

Tämä alla oleva tähkä sai jäädä vielä paikoilleen odottelemaan kypsymistään. Kun tuo höhtyvä tuossa tähkän päässä muuttuu ruskeaksi ja kuivuu, pitäisi tähkän olla silloin kypsä kerättäväksi.

Kaikkea sitä on taas kotipuutarhuri yhdessä kesässä oppinut! :)

Tuon alla olevan valokuvan vasemmassa alareunassa olevien ikkunaruutujen alla näyttää muhivan kasa rikkaruohoja, mutta on siellä muutakin! :D

Siellä seassa muhii nimittäin osa bataateistani.

Ja juu, voisihan sitä luulla, että nyt on kasvattajalta jäänyt kitkemiset tuon laatikon osalta hoitamatta, mutta kyllä minulla on ihan suunnitelmakin tuossa - ihan oikeasti! :)

Tuo nokkonen on saanut kasvaa lasien alla, ja suojata lehdillään pintamultaa kuivumasta lasien alle paahtavan auringon lämmössä. Bataatti on tuolla seassa kasvattanut valtavan lehvästön - ja toivottavasti yhtä runsasta kasvua on tapahtunut myös mullan alla.

Jännityksellä nyt sitten vielä pari viikkoa koetan malttaa odottaa, ja sitten nostan kaikki bataatit maasta. Mielenkiintoista sitten verrata, onko avomaalla kasvaneilla ja tuolla ikkunoiden alla muhineilla taimilla eroa sadossa!

Kunhan saan lokakuun aikana lopunkin sadon nostettua ja korjattua talteen, lupaan satokauden päätteeksi istahtaa ajatuksen kanssa alas tekemään perinteisen yhteenvedon tämän vuoden kasvatuskokemuksista ja raapustelemaan suunnitelmia ensi vuotta varten.

Tämä kotipuutarhurina puuhastelu on kyllä ympärivuotinen toimi - ja silleen hyvässä mielessä, hauskalla tavalla! ;) Yhden kauden loppu tarkoittaa aina vain uuden kauden alkua suunnittelmien ja siemenhankintojen merkeissä.

Kuulumisia kasvimaalta viilenevissä syystunnelmissa

Kohta alkaa olla jo aika valmistautua perinteisen, joka syksyisen kasvimaan välitilinpäätökseni laatimiseen. Alkaa nimittäin siihen malliin jo yöt kylmenemään ja sadon määräkin hiipumaan, että kohtapuoliin päästään varmaankin jo pistämään kasvimaata tältä vuodelta pakettiin.

Yleisilme kasvimaalla on yhä melko vehreä, mutta selvästi nuo kylmenevät säät saavat hieman nuutuneen ilmeen aikaiseksi - ainakin verratessa aiemmin kesällä otettuihin valokuviin...

Tämä alla oleva valokuva otettu kasvimaalta nyt:

Ja tämä alla oleva valokuva on otettu elokuun puolella:

Yksi tämän kesän jännittävin uutuus kasvimaallani on tosiaan ollut tuo sokerimaissi, jonka kuulumisia olenkin pitkin kesää julkaissut täällä blogissa. Ikinä ennen emme ole päässeet seuraamaan maissin kasvattamista näin läheltä - joten paljon uutta ja mielenkiintoista on tänä kesänä päästy kokemaan! :)

Nyt jännitämmekin, että koska pääsemme satoa korjaamaan - ja onko sato tosiaan kypsää, ennenkuin yöpakkaset nuuduttavat kasvit... Noita (alla) 'tupsuja' nyt seurailemme, ja kuulemma maissi on valmis korjattavaksi, kun nuo haituvat kuivavat ja muuttuvat ruskeiksi. Ja kokeneemmat ovat myös paljastaneet, että tähkä kannattaa kerätä talteen ja käyttää pian kypsymisen jälkeen, sillä maissin sokerit tekevät tähkän herkäksi homehtumiselle.

Nopeasti laskeskelin, että ainakin kuusi tähkää kypsyy kasvimaallamme. Yhdessä tähkässä on jo hahtuvat tummuneet, mutta en tiedä uskallanko vielä sitä kuitenkaan irroittaa ja avata, sillä epäilen suuresti, että se vielä olisi ehtinyt kypsymään riittävästi...

Kurpitsasato on tänä vuonna myös erinomaisen onnistunut - kiitos anopille hänen kasvattamistaan taimista, sillä omat kurpitsansiemeneni eivät koskaan itäneet.

Tähän mennessä olen hillonnut jo neljä kurpitsaa, ja laskin, että reilusti yli kymmenen kurpitsaa olisi vielä tulossa. ...Voi olla, että joudun osan lahjoittamaan ystävälleni, sillä hilloa meillä on jo jos minkälaista makua koko tulevaksi talveksi... ;)

Jos jollakulla on hyvä pikkelsin ohje, johon näitä (ja ehkä kesäkurpitsaakin) saisi hyödynnettyä, niin reseptit otetaan riemulla vastaan! :)

Porkkanaa meillä kasvaa tänä kesänä vähemmän kuin normaalisti, mutta ihan riittävästi olemme satoa saaneet jo popsia tässä pitkin kesää, ja loput porkkanat ajattelin pilkkoa ja höyryttää kevyesti pakastimeen tulevan talven keittovihanneksiksi. Pensaspavut jo kaikki höyrytin ja pakastin - osan kokonaisina ja osan pilkottuna sopiviksi keittoihin käytettäväksi.

Lisäsin jo omiin kasvimaamuistiinpanoihin isolla, että ensi vuonna riittää yksi rivi naurista, sillä kukaan muu ei sitä tässä talossa tunnu syövän, kuin minä! Sen sijaan ensi kesänä kylvän lanttua, ja säilön ne höyrytettyinä kuutioina pakastimeen, sekä lanttulaatikoiksi. Tulevat nimittäin varmemmin syödyiksi, kuin nämä - tänä kesänä säälittävän pieniksi palleroiksi jääneet - nauriit...

Ja sitten tämän kesän murheenkryyni; tomaatti! Kasvihuoneen kymmenet taimet eivät tuottaneet yhden yhtä tomaattia - ei edes raakileita, mutta kolme kasvimaalle ikkunoiden alle sijoitettua taimea rykäisivät sitten tässä vaiheessa syksyä raakileet. Että näin.

En tiedä itkeä vai nauraa näiden kanssa, mutta ainakin tiedän, että ensi kesänä jätän tämän tomaattitouhun väliin! ...Korkeintaan ostan valmiina amppelitomaatit, joissa on jo raakileet - on edes toivoa päästä maistelemaan satoa...

Ja vielä loppuun kuva kukkivasta kasvimaasta - yhä edelleen, syyskuun puoliväliä lähennellessä, kukkivat kauniisti kehäkukat, ruiskaunokit, sekä hyvän sadon tänä vuonna tuottavat kamomillasauniot. Kamomillaakin olen tänä vuonna saanut moninkertaiset määrät jo kuivattua viime kesään verrattuna, ja kukkia edelleen aukeaa poimittavaksi melkoinen määrä. :)

Kerroin aiemmin puutarhan kuulumisien yhteydessä tämän kesän ennätyksellisestä omenasadosta. Tuolloin harmittelin, kun viime vuoden lippulappu mehustamoon vietyjen omenoiden painosta ja saadusta mehumäärästä oli kateissa, enkä voinut verrata satoja kunnolla keskenään. No iloisia uutisia; tuo lappu löytyi neulekoria siivotessa (voi kyllä, niinkin hienosti oli arkistoitu...)! :D

Eli tänä vuonna omenoita saatiin kiloina 222kg, mikä tarkoitti 132litraa mehua. Viime vuonna sato oli huomattavasti kehnompi, sillä vain toinen omenapuista tuotti hedelmää; omenoita kerättiin viime syksynä mehustamolle vain 52kg, ja mehua saatiin säälittävä 33litraa! Toki tuokin määrä riitti uuteen mehuerään asti, mutta saihan sitä melko maltillisesti nauttia... :)

Kesän ensimmäiset juurekset

Lomamatkalta Pohjois-Savosta palattu viimein kotiin - ja voi onnea, kun piipahdin kasvimaalle melkein viikon poissaolon jälkeen! Oli melkein jo ikävä rehujani... ;)

Kotiin palaamisen kunniaksi ensimmäinen sato juureksia on nyt nostettu maasta harvennuksen yhteydessä. Pääsevät pojat napostelemaan porkkanoita ja nauriita!

Jos jo pelkkä lajien kasvamisen seuraaminen on ollut palkitsevaa, niin sato kruunaa kotipuutarhurin kesän. Ja kun riittävän tiheään on kylvänyt jo alkujaan juurekset, pääsee harventamisen yhteydessä nauttimaan satoa enemmän pitkin kesää - vaikka se harventaminen onkin aina yhtä haastavaa; minkä taimen voi ottaa jo ruokapöytään, minkä joutuu heittämään kompostiin...

Edes pieni tihkusade ei haitannut tänään tippaakaan - hymy korvissa ja hyräillen iskin pitkästä aikaa sormet multaan! Voi kuinka onnellinen voi ihminen ollakaan; yksin, omissa ajatuksissa, puuhaten sen parissa, mitä rakastaa! <3

Lupaan palata mahdollisimman ja ajan kanssa ottamaan taas valokuvia koko kasvimaasta - siellä kukkiikin samettiruusut, kehäkukat, ruiskaunokit, kesäkurpitsat, herneet ja pensaspavut nyt niin kauniisti!