Helteinen toukokuu auttoi tämän kevään kurkku- ja tomaattikasvatuksen hyvään vauhtiin; yhtenäkään vuotena aiemmin eivät taimet ole olleet näin suuriksi kasvaneita ennen kesäkuun puoltaväliä!
Isompi poika sai syntymäpäivälahjaksi tomaatin-, kurkun ja melonin siemeniä kasvatusrasioineen, ja noista varsinkin kurkku on kasvanut huimiin mittoihin.
Istutin taimet toukokuun puolella jo isoihin ruukkuihin, joita olen nyt parin vuoden ajan haalinut muutamilla euroilla kirpputoreilta, ja asettelin ryhmiksi talon eteläseinustalle tuulensuojaan. Tähän aurinko paahtaa niin tehokkaasti, että vähintään kaksi kertaa päivässä pitää kastelukannun kanssa olla helpottamassa kuivuutta. Altakasteluruukut ovatkin tässä käytössä erinomaisia!
Tukikepeiksi käytin tontilta katkottuja oksia, jotka toukokuussa tuntuivat vielä aivan liioitellun pitkille ja jotka nyt meinaavat auttamattomasti jäädä liian lyhyiksi...
Iltaisin käärin taimet vielä harsoihin, sillä yöpakkasilla on peloteltu vieläkin täällä meillä päin. Kovasti jo odottelen, että saataisiin kesäkuu sellaiseen vaiheeseen, että pääsisi tuosta harsoilusta vähitellen eroon. Laskin eräänä aamuna, että minulla meni palttiarallaa puoli tuntia, kun avasin kaikki harsot puutarhasta ja kastelin taimet!
Kurkun taimet ovat täynnä kukkasia, ja muutaman pörriäisenkin olen nähnyt niissä pyörimässä, mutta edelleen olen hieman huolissani tämän kesän vähäisestä pölyttäjämäärästä. Jopa omenapuussa oli tänä vuonna hälyttävän hiljaista - yleensä pörinä ja surina kuuluu kauas - mutta onneksi omenasatoa näyttäisi silti tulevan mukavasti.
Isompi poika on kyllä tehokkaasti ulkoistanut kasviensa hoitamisen minulle... Pääasiassa hän kiikuttaa vettä omenapuulleen, jonka sai ukiltaan lahjaksi - ja joka näyttää näin ensimmäisenä kesänä jo tuottavan muutamia omenia maistiaisiksi.
Ulkoistamisesta huolimatta poika on kovasti kehuskellut, kuinka hän tulee syömään kaikki kurkut, jotka omista taimistaan saa, eikä muut saa niihin koskeakaan. Valotinkin hänelle jo hieman kuinka maailma oikeasti toimii; minun palkkani hänen kasviensa hoitamisesta suoritetaan kurkkujen muodossa, joita koko perhe saa maistella! :) WIN-WIN!
Samaisella seinustalla majailee myös toinen ryhmä taimia; lisää kurkkuja sekä muutama tomaatti.
Tomaateissa ei vielä kukkia näy, mutta varkaita on saanut napsia irti jo parin viikon ajan! Mokomat kasvavat salakavalasti ja yllättäen nopeasti - melkein parin päivän välein saa pysähtyä tarkastelemaan taimia tarkemmin.
Suurin osa tomaateista kasvaa kasvimaalle rakentamassani kasvihuoneen korvikkeessa; ruuvasin kapeaan ja pitkään kasvatuskehikkoon pystypuut päätyihin sekä vaakapuun, jota vasten asettelin vanhoja ikkunan pokia, joita talon remontin yhteydessä kellarista löysimme.
Ikkunoiden takana taimet ovat tuulensuojassa ja lämpötila nousee kuin kasvihuoneessa! Öisin rakennelman ympärillä on vielä toki harso suojaamassa yöpakkasilta.
Tiesin, että tänä kesänä joudumme pärjäämään ilman kasvihuonetta - suunnitelmissa & säästötavoitteenani ensi kesäksi - joten tämä tomaattilajike on avomaalle soveltuva.
Haaveilen sellaisesta >10m2 kasvihuoneesta, jossa on tiilisokkeli ja lasiseinät, joten talven ajan saankin sitä varten laittaa kaiken liikenevän sivuun. Mies lupasi hankkia tiilet ja muurata sokkelin, jos minä puolestaan hankin kasvihuoneen siihen päälle.
Nyt on sitten taas jotain mistä haaveilla ja jota kohti tehdä töitä! ;)
Viime vuosina en ole juurikaan onnistunut tomaattien kasvatuksessa; joko raakileita ei ole tullut lainkaan tai sitten raakileet ovat ilmestyneet vasta elo-syyskuun vaihteessa, jolloin lämmintä, aurinkoista aikaa ei ole enää riittänyt raakileita kypsyttämään.
Eräänäkin syksynä kypsytin tomaatteja keittiössä käärittyinä sanomalehteen...
Vaikka hiljaista on taasen blogissa ollut, ei tekemisen puutetta ole ollut täällä ihan oikeassa elämässä!
Säät hieman viilenivät täällä meillä, mutta se ei tunnu hirveästi hiljentävän perheen 'kesämiehiä'... :) Minä itse, vilukissa, kääriydyn päivittäin villapaitaan ja lompsin kulkea kumisaappaissa & villasukissa - ja kauhulla katselen rannalta näitä vesipetoja!
Jos et ole vielä löytänyt Villa Kotirantaa Instagramissa, niin tule ihmeessä tutustumaan!
Täällä blogissa on välillä hieman hiljaisempaa näin alkukesän aikaan, kun puutarha tuntuu vievän jokaisen hetken vapaa-ajasta, jota en lasten kanssa vietä, mutta Insta puhelimessa kulkee niin näppärästi mukana kaikkialla, että sinne tulee monta kertaa päivässä jaettua hetkiä arjestamme.
Aurinkoista viikonlopun jatkoa teille!
Täällä alkaa olla viimeiset virkeät hetket käsillä, ja hyvä kirja kutsuu kaatumaan peittojen väliin.
Palailen taas pikemmiten kertomaan etenevän ulkovuoriremontin kuulumisia ja puutarhaan ilmestyneestä tukimuuristakin löytyy paljon valokuvia jaettavaksi! ...Melkein toivon jo oikein kunnon sadepäivää, että malttaisin viipyä tietokoneen äärellä oikein hyvällä omatunnolla... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti