Aamukahvia näin talviloma-aamuna keittiössä nauttiessa päätin hetken pohdinnan jälkeen tarttua kameraan ja napata muutaman valokuvan.
Pahoittelut jo teille, joiden tulppaanikuvien viikkoannostus on täynnä! ;)
Vaikka olemmekin nyt raksan valmistumista odotellessa siirtyneet väliaikaiseen vuokrakotiin, tuntuu tämä talo kuitenkin KODILLE, ei tilapäiselle asunnolle.
Ja voitte kuvitella sen mielihyvän, kun poikakin totesi, kuinka tuntuu että olisimme asuneet täällä jo todella kauan - niin kotoisaa täällä on! <3
Minulle kodikkuus on elämisen näkymistä huoneissa:
Lapsien tavarat siellä missä viimeksi on leikitty.
Vuosien aikana itse tuunatut yksityiskohdat sekä kirpputoreilta ja sisustusliikkeistä tehdyt löydöt sulassa sovussa - luoden luontevaa kerroksellisuutta kotiin.
Valokuvia, lasten piirustuksia, postikortteja, muistoja vuosien varrelta.
Selkeäitä perusvärejä pohjalla, paljon värejä tehosteena - rohkeasti yhdisteltynäkin.
Rustiikkisia pintoja, jopa antiikkiesineitä ja -huonekaluja, yhdistettynä yllättävillä tavoilla uusiin kalusteisiin ja design -klassikoihin.
Leikkimielisyyttä, hulluttelua, lapsekkuutta.
''Elämä saattaa olla karu selli. Tee siitä itsellesi karuselli.''
Tuo elämänviisaus on kantanut minua kauan. Se on myös osaltaan antanut minulle ohjenuoran kotimme sisustukseenkin; vietämme jo aivan riittävästi aikaa joka päivä ympäristöissä, jotka eivät välttämättä inspiroi ja anna energiaa - olipa kyseessä sitten työpaikan konttori, virastot, koulut. Arjen aherrus muuttuu helposti harmaaksi ja yksitoikkoiseksi vuosien saatossa.
Kodin tulee olla paikka, joka on täysi vastakohta muulle arjelle; paikka jossa voit hullutella, olla oma itsesi, inspiroitua sinua ympäröivistä asioista - ja samalla rentoutua, unohtaa työ- ja kouluasiat, keskittyä itselle tärkeisiin asioihin.
Minulle, päivät toimistossa virallisia asioita pyörittelevälle, koti on paikka, jossa voin olla höpsö ja huoleton, nollata stressitason päivittäin ja keskittyä olennaiseen; perheen kanssa touhuamiseen. <3
Kodin tulee näyttää jokaiselle sen asukkaalle. Juu, tiedän, että jos mies saisi päättää, lähtisi täältä varmasti 90% ihanista löydöistäni kaatopaikalle ja tasot olisivat tyhjät ja selkeät, mutta toisaalta hänkin on ymmärtänyt lausahduksen 'mies tekee talon, nainen tekee kodin'. <3
Eli vaikka jokaiselta työtasolta löytyy nippu posliinikippoja ja lasikulhoja, tulppaaneja ja pitsiliinoja, taitaa mieskin olla ihan tyytyväinen tähän kotimme tunnelmaan. ;)
...Ja toisaalta sellainen miniä kuin anoppikin - anoppilani on yksi kauneimmista rintamamiestaloista, jossa olen aikaa viettänyt; pieniä kekseliäitä yksityiskohtia, kerroksellisuutta, tuoreita kukkia ja lämmin kodikas tunnelma.
Eli mieheni on totutettu tällaiseen runsaammanlaiseen kodikkuuteen jo lapsesta saakka. ;)
<3 Kiitos anoppi! <3
Kotona täytyy myös näkyä lasten kädenjälki.
Mielestäni lasten täytyy myös päästä sanomaan mielipiteensä heidän huoneensa sisustuksesta - hehän siellä huoneissaan viettävät aikaansa, puuhastelevat omia leikkejään ja kehittyvät omiksi persoonikseen.
En minäkään haluaisi asua huoneessa, jonka joku muu olisi sisustanut makunsa mukaan, kysymättä minulta toiveitani ja tarpeitani!
Meillä isompi poika myös saa osallistua oman huoneensa ohella sisustamaan muutakin kotia. Esimerksi keittiössämme seikkailevat kukkopillit ovat poikamme aarteita. Lisäksi pojan maalauksia ja askarteluja on kehystetty ja ripustettu kotiimme siinä missä minunkin maalauksiani.
Viimeisimpänä yksityiskohtana poikani valitsi itse tekemälleen Angry Birds -askartelulle riippumapaikaksi jääkaapin oven, missä tuo punavalkea tupsu saa piristää arkiaamujamme niin kauan kuin poika tahtoo. :)
Ja kun mieheni taas joku kerta tuskastuu siirtelemään kippojani keittiötasolta päästäkseen leikkaamaan leipää, muistutan hanta tuosta alla olevasta viisaudesta;
''Menestys on sitä, että saa haluamansa.
Onni on sitä, että haluaa saamansa.''
<3
P.s. Nämäkin kuvat löytyvät jo Pinterestista.
