Tästä sohvasta on tullut ehdottomasti koko perheen lempipaikka tuvassamme. Isompi poika muistaa säännöllisesti siinä reporankana maatessaan kehaista, kuinka hyvä tällä pehmeällä sohvalla on makoilla, ja mies kaatuu siihen melkein päivittäin iltaruuan jälkeen pienille torkuille - siis jos ehtii ennen kuin lapset sohvan valtaavat.
Tuntuu, että varsinkin syksyn edetessä ja talvea kohti siirtyessä sohva kutsuu yhä useammin; kesällä oleskelutilat siirtyivät pihalle, ja sohva taisi olla pääasiassa vieraiden istumapaikkana. Kelien huonontuessa ja iltojen pimetessä tekee mieli vain rakentaa pesä tuonne sohvan kulmaan tyynyistä ja peitosta ja nukahtaa viereisessä pönttöuunissa loimuavan tulen rätinään.
Näitä valokuvia ottaessa piti sen verran 'lavastaa' tilannetta, että pöyhin tyynyt suht kuosiin ja asettelin semi-siististi (ja kuitenkin huomasin, että tuossa ylemmässä kuvassa toinen raitatyyny jäi väärin päin, eli kuvaan tuli tuo tupsuton puoli - pienempi poika ilmeisesti tästä tyynystä nyhtänyt kaksi tupsua irti ja ne odottelevat hyllyn päällä kiinni ompelua...) - eihän meidän sohva koskaan oikeasti näin järjestyksessä ole!
...Sanotaan nyt vaikka näin, että miesvoittoisessa taloudessa, jossa minä saan naisvertaistukea ainoastaan pihakanalan leideiltä, ei juuri ketään muuta kuin minua hetkauta tippaakaan, ovatko tyynyt littanassa, kasana yhdessä nurkassa, viskattuna selkänojan yli sohvan taakse vai aseteltuna trampoliiniksi sohvan eteen... Minä sitten aina perheen poikien - ison ja pienten - siirryttyä sohvalta pois käyn yksin tyynysotaa, jotta edes kerran päivässä sohva näyttäisi tältä...! :)
Ulkona syksyyn pukeutuva maisema sai minut kaipaamaan sisällekin jotain pientä väripiristystä - jotain lämpimämpää sävyä tuohon pesänrakennukseeni.
**Muistatko sohvan aiemmat keltaiset tyynyt? Kuvia löytyy vaikka täältä; klik!
Ensi hätään laitoin H&M Home verkkokauppaan tilauksen kahdesta poltetun oranssin sävyisestä samettikankaisesta tyynynpäällisestä, jotka itse asiassa saapuivat tänään, ja joiden saman tien totesin olevan aivan liian oranssit olohuoneeseen, mutta täydelliset makuuhuoneen Nefriitin seinävärin kanssa.
Onneksi kaapista löytyi käyttöönottoa odottamassa kauniit, ilmeisesti myös H&M Home:n tyynynpäälliset, jotka olen ostanut paikalliselta kirpputorilta muutaman euron yhteishintaan viime keväänä. Ne sointuivat kauniisti sohvalla jo olleisiin Hemtexin raitatyynyihin ja aiemmin H&M Home:n alennusmyynnistä tilaamiini vaaleanvihertäviin tyynyihin.
Yläkuvassa tuo kuviotyyny on näitä kirppislöytöjäni syksyyn - samoin kuin alla olevan kuvan punertava ja tummemman vihreä tyyny.
Kodin sisustamisen osalta en ole oikein saanut otetta vielä syksystä - en tosin ole ihan varma, ehdinkö kunnolla tässä tohinassa saada otetta kesästäkään! :)
Olen aiemminkin kertonut, etten ole oikein sellainen 'sesonkisisustaja'; kodin värit eivät vaihdu vuodenaikojen mukaan, enkä muutaman kuukauden välein maalaa seiniä viimeisimmillä trendiväreillä.
Pidän tietynlaisesta pysyvyydestä - varsinkin tässä koko ajan muuttuvassa maailmassa ja yhä enemmän ja enemmän vaativassa työelämässä, jossa ainoa vakio tuntuu olevan muutos, on ihanaa, kun tietyt pienet, mutta niiiiiiin tärkeät asiat pysyvät turvallisen vakaina. Yksi tällainen on koti.
Koti on turvasatama. Paikka johon ankkuroitua, kun ympärillä myllertää.
Koti on paikka, jossa voit olla täysin oma itsesi - hyvinä ja huonoina päivinä - ja jossa ladata henkiset akut.
Toisille koti on ehkä henkisempi määritelmä. 'Koti on siellä missä sydän on.' Minulle talo/huoneisto tai muu rakennus ei itsessään täytä termin 'koti' vaateita - vaikka siellä kuinka asuisivat kanssani elämäni rakkaimmat ihmiset; olen asunut elämäni aikana monen monessa asunnossa ja talossa - nopeasti laskettuna kaikkiaan yhdessätoista - mutta vain kolmessa kodissa.
Villa Kotiranta on ehdottomasti KOTI!
Eikä kenellekään taida enää tulla yllätyksenä, että rakastan sisustamisessa runsautta, joka tietyissä määrin on sanakirjassani synonyymi 'kodikkaalle'.
Tuvassamme runsautta ja elävyyttä sisustamiseen tuovat erityisesti alati lisääntyvät huonekasvit.
Nyt syksyä kohti innostuin ostamaan taas muutaman kasvin lisää - varsinkin, kun ne löytyivät näppärästi paikallisesta K-Citymarketista ruokaostoksien yhteydessä hyvin, hyvin edullisesti!
Helteiden väistyttyä kasvit tuntuvat nauttivan olostaan - onko joku muukin huomannut saman? Kesän aikana kärvistelleet viherkasvit ovat nyt syksyä kohti jotenkin ryhdistäytyneet ja varsinkin rönsyt tuntuvat paljon tuuheammille näin säiden viilennyttyä ja auringon paahteen vaihduttua syksyn kuulauteen.
Tuvan pitkää seinää lähes dominoi tuo vuosi sitten lahjaksi saatu kahvipuu, joka oli jäänyt edellisillä omistajillaan tarpeettomaksi ja kasvanut jopa liian massiiviseksi heidän kotiinsa. Ehdottomasti yksi suosikeistani täällä kotonamme!
Kahvipuun viereen kipusi uusi tulokas, kultaimarre, joka onkin oikea kodin vihersuodatin, eli sillä on ilmaa puhdistavia ominaisuuksia. Kasvi ei siedä suoraa auringonvaloa, vaan viihtyy hajavalossa tai jopa varjossa, joten kuvittelisin sen nauttivan olostaan tuossa eteläikkunaa vastapäätä olevalla seinustalla.
Kultaimarretta pitäisi muistaa sumutella säännöllisesti, joten tässä onkin minulle hieman uutta haastetta ja muistettavaa... Täytynee ottaa viikonloppuisin tavaksi kantaa tämä sekä peikonlehdet kylpyhuoneeseen erityishoitoon - jos en rakenna tietoisesti sumuttelusta rutiinia johonkin tiettyyn päivään, voin suoraan sanoa, etten tule muistamaan koko puuhaa....
Mutta jos onnistun tämän kasvin lannistamaan, niin voin yrittää aina uudelleen, sillä kasvin hinta, 4,99€, ei pistä vielä irvistämään!
Toinen uusi hankintani ei ole tuo alakuvan vasemman reunan aloe vera, vaan oikean reunan muorinkukka.
Muorinkukkia on ilmeisesti monen tyyppisiä ja meiltäkin löytyy nyt kaksi - tai jopa kolme - aivan erinäköistä muorinkukkaa! Yksi olohuoneessa tuolla samaisella seinustalla ja mielestäni verannallakin majaileva kasvi on muorinkukka...
Kuten kultakimarre, muorinkukkakaan ei viihdy suorassa auringonvalossa, mutta toisaalta tämä kasvi kaipaa valoa eikä viihdy varjossa.
Muorinkukka oli ostettaessa jo valmiiksi tuossa kotiimme sopivassa saviruukussa - ja ruukkuineen hintaa kasville jäi ainoastaan 5,90€!
Tuvan kanssa minulla on tällä hetkellä todella ristiriitainen fiilis; toisaalta pidän siitä juuri sellaisenaan, mitään en ottaisi pois taikka vaihtaisi, mutta samaan vauhtiin - koska syksy nyt vain on henkisesti sellaista uudistumisen ja uusien alkujen aikaa - minun tekisi mieli möbleerata koko tila ylösalaisin ja laittaa aivan uuteen uskoon!
...Ja samaan aikaan, kun tätä kirjoitan tässä keittiön pöydän äärellä ja katselen tupaan päin, en todellakaan tiedä mistä repisin ajan ja energian aloittaa mylläyksen tässä arjen keskellä - ja mikä pahinta, en sitä kuitenkaan edes kerralla ehtisi valmiiksi saattaa ja tuloksena olisi ainoastaan pitkään to do -listalla roikkuvia tavarakasoja lattioilla, jotka odottelisivat läpikäyntiä & uuden sijoituspaikan löytämistä...!
Kuulostaako tutulta, te ruuhkavuosissa kierivät kohtalotoverit...? ;)
Ehkä olen tässä kohti armollinen ja annan periksi; ehkä jopa nostan käteni ylös tämän sohvan ympärille sijoittuvan tyynyshowkin (draamaa vai tragikomediaa?!) kanssa ja vain heittäydyn tuonne sekaan nauttimaan hiljaisista, hämäristä aamuista ja pimeistä illoista lasten nukahdettua...!
Tsemppiä ja aurinkoa kaikille vielä viikon viimeisiin arkipäiviin!
Nauttikaa tuosta ihanasta alkavasta ruskasta - vaikka pienin kävelylenkein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti