Pienillä jouluisilla perinteillä täytetty joulukuu - MakroTex viikkohaaste 'Joulukuu'

Miellän jouluun korkeiksi lumikinoksiksi, paukkupakkasiksi, rätiseväksi takkatuleksi, paksuiksi villasukiksi, kuumaksi glögiksi ja hiljalleen leijailevaksi lumisateeksi. Tämän vuoden joulukuu ei yllä lähellekään tuota mielikuvaa täydellisestä talvikuukaudesta...

Joulun (ja talven) tunnelmaa olemme täällä Etelä-Suomessa koettaneet luoda jouluisilla perinteillä, jotka tässä tuvassa aloitetaan - miehen vastusteluita kuuntelematta - heti marraskuun käännyttyä joulukuuksi! :)

Kuten eilen postasinkin, vietimme menneenä viikonloppuna perinteeksi muodostuneita kolmen päivän pikkujouluja lasten ja poikien kummitädin kanssa. Tuohon postaukseen pääset kurkistamaan tästä.

Perjantaina kävimme isomman poikani kanssa kylämme vanhempainyhdistyksen ja urheiluseuran järjestämälla vuotuisella Tonttupolulla; ystävänsä kanssa tasku- ja otsalampun avulla he kiersivät yli 90 kynttilän valaiseman metsäpolun, laskien samalla kaikki polun varrelle piilotetut tontut, olkupukit ja lyhdyt.

Lumettomasta maisemasta huolimatta tunnelma oli jouluinen... :)

Viikonloppuna askartelimme myös vuotuiset piparkakkutalot, jotka nyt tuovat jouluista tunnelmaa keittiöömme aina joulun pyhiin saakka; sen jälkeen ne ovat vapaata riistaa perheemme sokerihiirille! ;)

Ja jotta jouluun laskeutuminen olisi viikonlopun osalta täydellinen, saivat lapset kummitädin kanssa koristella myös joulukuusenkin, jonka kävimme koko poppoon voimin perjantaina valitsemassa ja hakemassa.

Meidän perheemme kuusen taiteellinen johtaja on nykyisin poikani - ja hänelle onkin myönnetty vapaat kädet kuusen koristeluun; oksille löytävät kaiken maailman joulupallot kymmenissä eri väreissä. Hileisiä, mattapintaisia, suuria, pieniä, kirkkaissa väreissä, mustia, hopeisia, kultaisia. Käpyjä, enkeleitä, hilenauhoja, olkipukkeja. Kaupasta ostettuja, kirpputoreilta löydettyjä, lapsuudenkodistani tuotuja - aikaväliltä 1970-2015.

You name it, we have it! :D

Tänä vuonna ensimmäistä jouluaan viettää myös pienempi poikamme, joka myös innokkaasti osallistui jouluisiin valmisteluihin. <3

Ihanaa, lumisempaa, aurinkoisempaa joulukuuta, sekä joulun odotusta kaikille! <3

*Enemmän MakroTex -viikon periaatteesta voit lukea Pieni Lintu -blogista.

Perinteeksi muodostunut viikonlopun mittainen pikkujoulujuhlinta

Olen onnekas ihminen, sillä maailman paras ystäväni on myös molempien poikieni yksi kummitädeistä. Olemme tunteneet vuodesta 2001, kun aikoinaan muutin Lahteen opiskelemaan - asuimme ensimmäisen puolisen vuotta samassa soluasunnossa, jossa tutustuimme.

Vuosien varrella kämppäkavereista tuli kavereita, sitten ystäviä, ja jossain vaiheessa sydänystävyys kasvoi lopulta sisaruudeksi. Oman siskoni kanssa meillä on ikäeroa parisenkymmentä vuotta (olen iltatähti), joten olen aina kaivannut sellaista jokapäiväistä, arjessa läheistä sisaruussuhdetta, jollainen usealla ystävälläni oli nuoruudessamme siskojen ja veljien kanssa.

Ystäväni on myös pojilleni, varsinkin isommalle, kuin toinen äiti. Hän on ollut iso osa poikienkin elämää, tuki ja turva, ja se hauska 'maailman paras kummi'. jonka kanssa isompi poika sopii itse yökyläilyjä, joka antaa vielä lisää vauhtia keinussa, kun äiti peittää jo silmänsä vieressä peloissaan, halaa niin, että jalat pettävät alta, ja jonka kanssa vietetään pyjamapartyja, joihin äitikin välillä saa osallistua. :)

Meille on jo muodostunut perinteeksi viikonlopun mittainen pikkujoulujen juhlinta - ja sellaista vietettiin taas menneenä viikonloppuna. Ohjelmisto juhlinnalle on jo klassikko; paljon herkuttelua, piparkakkutalojen rakennusta, joulukuusen koristelua, glögiä, pipareita, kummin kainalossa nukkumista vierashuoneessa - sisältää paljon sipisipi -juttuja, joita ei äidin korviin kerrota - joulun ensimmäiset pikkuiset paketit, joulumusiikin kuuntelua ja elokuvailta sipseineen! :)

Tänäkin vuonna piparkakkutalojen suunnittelun, rakentamisen ja koristelun lähtökohtana oli saada upotettua niihin mahdollisimman paljon karkkia isommalle pojalle herkuteltavaksi joulun välipäiville, kun piparkakkutalot muuttuvat koristeista syötäviksi herkuiksi! :)

Psssst: Viime vuoden piparkakkutaloprojekteista voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ.

Viime vuonna omasta piparkakkutalostani jäi puuttumaan vahingossa katto, joten tänä vuonna olin fiksumpi ja tein osien kaavat etukäteen - JA kyhäsin pienoismallin, jolla vielä testasin, etten ollut unohtanut mitään! :D ...Oman elämänsä Projektipäällikkö.... ;)

Ja kuten aiemminkin, isompi poika suunnitteli ja toteutti oman piparkakkutalonsa kummin kanssa, ja tämä äiti taas haali ihan liian pikkutarkan näperreltävän itsekseen... :D Onneksi mies tuli jossain vaiheessa minut pelastamaan katon kiinnittämiseltä, kun toiset olivat jo omansa saaneet valmiiksi - mies rakensi minulle pahvista tellingit, joiden päällä kattopalat lepäsivät ja kuivuivat itsekseen! <3

Mutta tässäpä iso kuvakooste kauniista taloista - ensin poika & kummi -kokoonpanon luomus ja lopussa oma näpertelyni:

Poika & Kummi:

Satu:

P.s. Nämäkin kuvat löytyvät jo Pinterestista.

Oma ukkokulta - MakroTex viikkohaaste 'Kauneus/komeus/miesihanne'

Tämän viikon MakroTex -viikkohaasteeseen joudunkin vastaamaan olemassaolevilla valokuvilla, sillä ei tuo minun komistukseni taida pysyä paikoillaan valokuvausta varten... ;)

Heti, kun näin viikon valokuvausaiheen, muistin tämän valokuvan miehestäni, jonka olen ottanut hänestä työn touhussa raksallamme. Ja tähän valokuvaan, tuohon raksaamistunnelmaan parisuhteen laatuaikana sekä omaan mieheeni sopii täydellisesti Anja Porion runo:

''Tiedätkö

eniten rakastan sinua

virttyneissä

puhkikuluneissa haalareissa

innostunut ilme silmissäsi

kuvailemassa minulle

miten piirulleen

ruoteet osuivat kohdalleen''

Miesihanteeni?

Hauska. Saa minut nauramaan, ilman sanojakin. Läsnä. Hyvä kuuntelija. Ymmärtäväinen ja rohkaiseva, mutta samalla ikuisen haaveilijan jalat maassa pitävä voima. Niin vahva, että voi myöntää myös heikkoutensa. Hyvä, rakastava, rajat asettava, paljon halaileva isä. Tarkka, mutta joustava. Uskaltaa heittäytyä, laittaa itsensä peliin. Innostuja, joka myös toteuttaa, eikä jätä asioita roikkumaan keskeneräisinä. Ymmärtää, kun joskus haluan vain olla hiljaa ja yksin. Antaa minun olla minä, koettamatta muuttaa minua. Tasa-arvoinen, toista kunnoittava kumppani.

Eikä siitä ole haittaa, että on vielä komea kaiken lisäksi! ;)

''...Minä en tarvitse kokkia, siivoojaa,

orjaa:

minä kaipaan

iltapäivän ikävään

taistelutoveria, rakastajaa''

Tommy Tabermann

*Enemmän MakroTex -viikon periaatteesta voit lukea Pieni Lintu -blogista.

DIY: Adventtikynttilä

Ensimmäisen adventtisunnuntain ahertamiset raksalla veivät vahingossa kaiken huomion adventtikynttiläaskarteluilta. Siispä hieman jälkikäteen - tulevia kolmea adventtia ajatellen - tässä minun helppo ja nopea adventtikynttiläni:

Tarveaineet löytyivät sopivasti kaapin perukoilta, eli vaniljantuoksuinen Ikean kynttilä lasiastiassa. Adventtinumerot napsuttelin Dymolla ja liimasin lasiin. :)

 Kynttilä löysi paikkansa keittiön ruokapöydälle kootun talvisen asetelman kupeesta.

Ensi vuonna voisin olla hieman aikaisemmin liikkeellä näiden adventtiaskartelujen kanssa, sillä tällaisen tuoksuvan lahjan olisi voinut kääräistä sellofaaniin ystävän luo viemisiksikin näin joulun alla...

Marraskuun kollaasihaaste

Marraskuu oli ehdottomasti vauhdikkain kuukausi tänä vuonna!

Ja toisin kuin normaalisti kuukausina, jotka tuntuvat vain kadonneen jonnekin, marraskuussa ehdin jopa puuhastelemaan erityisen paljon! Mahtaisiko lähestyvällä joululla, ja kodin talveen koristelulla osuutta asiaan... ;)

Onnittelut muuten teille, jotka saitte koko kuukauden mahtumaan yhteen kollaasiin...!! :D Minulla niitä kertyi SEITSEMÄN! :)

Tässä kuussa mm. innostuin valokuvaamaan kotiamme normaalia enemmän, ja kameran linssin läpi huoneita tutkiskellessa löysinkin paljon yksityiskohtia kodistamme, joita en ennen ole juurikaan edes huomannut.

Tulin myös myöhemmin noita valokuvia katsellessa tulokseen, että olen kyllä niin rakastunut tähän nykyiseen kotiimme! Sitä aina ihastelee toisten blogien kotien sisustuksia, ja haaveilee ajoittain sellaisesta seesteisen selkeästä sisustuslehtikodista, mutta meidän kotimme on juuri meidän näköisemme; hassu yhdistelmä mustaa, valkoista, tummaa puuta ja värikkäitä yksityiskohtia. Uusia esineitä, kirpparilöytöjä, perintöesineitä ja lasten taidetta. Rustiikkista, modernia, kovaa ja pehmeää.

Siksi olikin itselle terapeuttista valokuvata omaa sisustusta, sillä aivan turhaan sitä tuskailee, ettei oma koti täytä 'edustuskoti' -vaatimuksia, vaan tulee ylpeydellä seisoa omien (sisustus)ratkaisujen takana ja nauttia oman kodin tunnelmasta - ja niistä ihanista kirppislöydöistä! ;)

Monta huonetta vielä valokuvaamatta, mutta olohuone, työ-/vierashuone, keittiö sekä makuuhuone ylläolevassa kollaasissa.

Valokuvaamisen lisäksi ehdin askartelemaankin hieman (ja valokuvaamaan tietenkin askarteluja). Isänpäiväksi puuhastelin lasten kera lahjoja isälle, ukille ja papalle. Esimerkiksi pienimmän pojan käden- ja jalanjäljet ikuistettiin 9kk iässä kehyksiin ja annettiin lahjana isälle isänpäivän brunssilla.
Juhlistimme myös ystävän valmistujaisia marraskuussa, eli varsin juhlava kuukausi!

Korttien ja lahjojen lisäksi ehdin tuunaamaan lankapallot valosarjoihin, sekä askartelemaan isommalle pojalle joulukalenterin pilttipurkeista JA seinäkalenterin koko perheelle. HUH!:)

Marraskuussa koti myös alkoi valmistautumaan lähestyvään talveen ja jouluun. Ensimmäiset hyasintit löysivät paikkansa erilaisista asetelmista, askartelin elämäni ensimmäisen sammalpallonkin kuistille ja peurakin sai kodikseen sammalmättään.

Siinä sivussa myös pysähdyttiin nauttimaan pimenevistä illoista, kynttilöistä ja kuumista juomista.

Hyasintit eivät jääneet marraskuun ainoiksi kukkasiksi, vaan kotiamme kaunistivat niin raikkaan talviset, kuin ruskanpunaisetkin kukat.

Ehdimme myös haaveilemaan tulevasta Villa Kotirannan sisustuksesta ja pyörähtäessämme Ikeassa hakemassa kehyksiä perheen valokuville, silmäilimme samalla ideoita raksallekin. Varsinkin keittiö pyörii mielessä usein, ja sen värimaailma, sekä saarekkeen suunnittelu mahdollisimman toimivaksi meidän perheemme tarpeisiin.

Eikä raksailu jäänyt vain haaveilun tasolle, vaan marraskuussa ahkeroimme reippaasti; irroitimme kaikki lattialaudat yhtenä viikonloppuna ja imuroimme purut välikatolta, seinistä ja lattioista toisena. Eli purkutyöt saatiin tämän vuoden puolella erittäin hyvälle mallille, vaikka tekemistä toki yhä löytyy, mutta näillä pohjatöillä marraskuussa varmistettiin uuden rakentamisen aloittamista ensi vuoden puolella. Jeij! :)

Ja, jotta pääsisimme viimein talvisiin tunnelmiin myös täällä lumettomassa etelässä, piipahdimme koko perheen voimin vierailulla lapsuudenmaisemissani Pohjois-Savossa. Muistimme taas, miten ihana talvi voikaan olla, kunhan se täällä Mäntsälässäkin pääsee viimein kunnolla käyntiin! Ehti isompo poikakin talven ensimmäisen lukiukonkin ukin kanssa kasaamaan - oi onnea! <3

*Tällä postauksella osallistun Pieni Lintu -blogin kuukausikollaasihaasteen.