Odotellessani eilen poikaa treeneistä kiersin pari Mäntsälän keskustan kirpputoria pikaisesti. Toivoin löytäväni muutaman hieman isomman vaalean rottinkikorin - ei toivoa - mutta mukaani tarttui mm. seitsemän inspiroivaa sisustuskirjaa 1€ kappalehintaan ja lapsille pari paitaa.
Päivän paras löytö oli eräällä myyntihyllyllä muiden pikkuesineiden sekaan hukkunut kaunis keraaminen kulho. Ensin silmään pisti kaunis keltaisen sävy, ja kun nostin kulhon käteen lähempään tarkasteluun, rakastuin!
Kauniit vihreän, keltaisen ja ruskean sävyt kulhon kyljissä ja syvä sininen sävy sisäpinnalla. Ja vielä erinomaisessa kunnossa!
...Hieman pelotti kääntää kulho nurin hintalapun tarkistamiseksi, sillä tämän kulhon ihan ehdottomasti halusin viedä kotiini!
Kulhon pohjasta löytyikin erittäinen iloinen yllätys; hinta 0,50€!
LÖYTÖ!
Hintalapun alta pohjasta paljastui kirjainyhdistelmä GDR eli kulho on Itä-Saksan tuotanto aikaväliltä 1949-1990.
Omalla tavallaan näistä väreistä ja kuvioinnista muistui mieleeni Marimekon Sääpäiväkirja -tuotteet.
Ensin ajattelin, että tästäpä kulho ensi kevään rairuoholle - onhan väritys raikkaan keväinen. Mutta kun nostin astian laukusta illalla keittiössämme, löysi se välittömästi paikkansa tupakeittiömme avohyllyltä.
Voin kuvitella jopa valkoisen hyasentinkin tuon 'ruohon' tilalle - tai valkoisen helmililjan vihreine varsineen!
En ole koskaan oikein innostunut suoranaisen joulun sisustamisesta kotiin; en siis vaihda esimerkiksi tyynyjä, verhoja tai mattoja jouluisiksi. Tuon pienillä jutuilla toki kotiin talvisempaa tunnelmaa, kuten kransseilla, tähdillä ikkunoissa, tai vaikka kynttiläasetelmilla, mutta perusilme kodissamme pysyy samanlaisena läpi vuoden.
Siksi tämä keittiön avohyllyille nostettu asetelma rakkaita astioita ja pienesineitä ei vaihdu sesongin mukaan, vaan paremminkin päivittyy uusien löytöjen myötä. Rakastan tuota valkoisen, keltaisen ja vihreän raikasta yhdistelmää!
Niinpä uusi kulho nousi hyllylle ja korvasi aiemmin samalla paikalla 'heinien' ruukkuna olleen pienen virkatun korin.
Hyllyille ja tasoille löytää tiensä muistot vuosien takaa; tuo keltaisissa kehyksissä oleva printti on Lontoosta 2013 ostamani postikortti, joka on tässä ajassa löytänyt tiensä jo neljänteen keittiööni. Keltaisen kehyksen - itse asiassa useammankin samanlaisen - olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten Lahden Anttilasta alennusmyynnistä.
...Näitä valokuvia katsellessa huomasin, että olipa tuonne hyllylle nostettu myös pojan junakin näköjään jäähylle... :)
Tänä vuonna mies sai pienemmältä pojalta isänpäivälahjaksi Martinexin 'Maailman paras isä' -mukin, joten isillä on onkin nyt kaksi lempimukia; Hemtexin 'I have a HERO, I call him DAD' -muki löytyi joulupaketista pari vuotta sitten.
...Ja minä tässä kaiken tohinan keskellä koetan muistaa rakastua arkeen... ;)
Mutta päivän postauksen sanoma oli, että
silmät auki niillä kirppiskierroksilla!
Ikinä ei tiedä, mikä löytö sinua odottelee siellä sekaisella alimmalla hyllyllä jemmassa.
Kuten nuo alla olevan valokuvan ohuet lasiset jälkiruokakulhot; olin vanhempieni kanssa vuosia sitten Pohjois-Savossa paikallisella rompetorilla kiertämässä ja isäni ihastui näihin jalallisiin kulhoihin. Äitini ei koskaan niistä innostunut, ja kulhot päätyivätkin pitkäksi aikaa romukaappiin keräämään pölyä. Onneksi äitini ei ehtinyt kulhoja vielä lasinkeräykseen heittää, uhkauksistaan huolimatta, ja ehdin pelastaa ne omaan kotiini.
Nyt nämä lasikulhot ovat minulle rakkaat muistot minun ja isäni yhteisestä innosta kirpputoreihin ja kauniisiin esineisiin. ;)
Blogissa on viime viikkoina ollut hieman hiljaisempaa - tämä loputtomiin venynyt muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden järjestely vie ihan naurettavan paljon aikaa iltaisin. Ja niinä iltoina, kun olisin ehtinyt blogin ääreen istumaan, on ollut liian pimeää valokuvaamaan - tai sohva, Netflix ja sipsit ovat houkuttaneet liikaa... ;)
Ollaan armollisia toisillemme ja itsellemme - tähän pimeään, märkään vuodenaikaan saa hieman lepsuilla ja kerätä voimia!
Aurinkoisempaa viikonloppua kaikille!
Hieno kirppislöytö ja sopii kyllä just nappiin rairuoholle. Vihreää sitä kaipaakin tänne harmaata kaamosta piristämään. Mukavaa viikonoppua sinne. ~Katja
VastaaPoistaNo sanos muuta, Katja! Mielestäni nämä loskaiset ja vesisateiset pimeät illat vaativat väriterapiaa, jotta mieli pysyy iloisena! :)
Poista