Oman elämänsä Kätevä Emäntä

lauantai 12. elokuuta 2017

Kuulumisia raksalta; rauhallinen värimaailma vanhempien kammariin

Viimeisen puolitoista kuukautta on vähintään joka toinen postaus tainnut olla raksan kuulumisten jakamista - eikä syyttä; tällä hetkellä, näillä viimeisillä metreillä lähes päivittäin talo muuttuu, tila kerrallaan valmistuu ja yhä konkreettisemmalle alkaa lähestyvä muutto tuntua!

Tällä hetkellä koko yläkerta on maalatuilta pinnoiltaan - pojan parven vihreän seinän toista maalauskertaa lukuunottamatta - valmis! Mies maalaa lattia- ja kattolistoja parhaillaan, alakerrassa saunakin on jo paneloitu ja paneelit käsitelty tummiksi (koetan ehtiä nyt viikonlopun aikana valokuvaamaan).

Yksi mikä remontin valmistumista hidastaa, ja muuttoamme lähiaikoina estää, on keittiö. Huokaus... Jos aihe ei ole vielä tuttu, niin täältä - KLIK! - voit käydä kurkistamassa, miten keittiöunelma muuttui haasteeksi...

Saimme torstaina tiedon, että tiistaina tilattujen OIKEIDEN ja EHJIEN kalusteiden toimitusaika on kuuden viikon kuluttua! ...Tehtaalla linjat täynnä, joten jonon perälle päädyttiin... Eli ei, en ole banaanilaatikoita lähtenyt vielä hamstraamaan, tai muutoinkaan oikeastaan alkanut muuttoa valmistelemaan... Ärrinmurrin....

Mutta jottei pelkäksi murinaksi mene (teen sitä jo ihan riittävästi aiheen tiimoilta täällä yksinkin), niin keskitytään niihin valmistuviin ja onnentunteita tuottaviin asioihin - kuten meidän tulevan makuuhuoneen maalattuihin seiniin:


Vertailuksi heti alkuun valokuva ajalta, kun kattopaneelissa oli vasta ensimmäinen maalikerros, ja kipsilevyssä valkoinen pohjamaali - jo näitä kahta valokuvaa (yllä ja alla) vertaamalla muutos on valtava.

...Lisään tuonne loppuun vielä muutaman kuvan tästä tilasta remontin alkupuolelta, kun nurkassa pönötti vanha keittiö!


Ihastuin jo viime talvena Tikkurilan Nefriitti -sävyyn, kun sain käsiini Tikkurilan Color Now -julkaisun! ...Toki taisin värin nähdä ensimmäisen kerran jo Habitare -messuilla viime syksynä, mutta Turun Rakenna ja Sisusta -messuilla helmikuussa sävy vakuutti minut lopullisesti.

Nefriitti oli saatava! :)


Ja minähän sain Nefriitin - siis värisävyn, en munuaistulehdusta, mitä tuo termi 'nefriitti' myös tarkoittaa - kiitos, J, kun paljastit tämän, hieman erilaisin silmin olen sävyä sen jälkeen katsellut! :D

Onhan se kaunis sävy; vahva värisävy, ei mikään laimea häivähdys väriä, mutta silti seesteinen ja jotenkin rauhoittava - juurikin makuuhuoneeseen sopiva.

...Tai kammariin, kuten minä jo luontevasti tuota huonetta kutsun. :)


Meidän huoneemme, talon entinen keittiö on huoneista pienin - me aikuiset nyt ehkä tarvitsemme vähiten lattiatilaa omaan huoneeseemme. Eikä meidän makuuhuoneeseen tarvitse enää edes työpöytää koettaa väkisin sovittaa, sillä alakertaan tulee erillinen työ-/askarteluhuone.

Tuohon (kuva alla) ikkunan alle tulee sänky, palttiarallaa juuri tuon ikkunan oikean puoleiseen reunaan ylettyen. Sängyn toinen pitkä sivu tulee siis seinään kiinni - pääsen turvallisille unille seinän viereen, miehen selän taakse piiloon möröiltä. :)

Koska minulle ei yöpöytää omalle puolelleni seinää saada, laitetaan ikkunan alle ikkunalauta, joka toimii myös laskutilana kirjalleni, silmälaseilleni ja kaikelle sille pienelle ihanalle tilpehöörille, mitä ikinä keksinkin siihen asetella...
...Tosin miehelle myyn tätä ajatusta edelleen pelkkänä laskutasona kirjalleni, joten ssshhhhhhhh.... ;)

Kuvan oikeaan reunaan, tuolle Nefriitinsävyiselle seinälle tulee vanha senkki, ja omasta lapsuudenkodistani tuoma, isovanhempieni perintögobeliini (valokuvia gobeliilista alempana).


Jotta muistaisimme, mistä olemme lähteneet liikkeelle, valokuvasin jonkin verran remontin alkuvaiheessa tiloja ennen projektin aloittamista, sekä työvaiheiden edetessä. Jälleen kerran kaivelin arkistoja, ja löysin muutamia otoksia tästä samaisesta huoneesta, joka tosiaan oli aikoinaan keittiö:


Yksi ensimmäisiä urakoita olikin tuon vanhan kaapiston purkaminen; ennen tehtiin kestävää laatua - oli nimittäin sen verran tukevasti edelleen kaapistot kiinni seinissä! :)

Joku edellisistä omistajista oli jo aloitellut remonttia ennen meitä, sillä monia valmistelevia työvaiheita oli jo tehty meidän ostaessa talo, ja tästä keittiöstäkin oli jo riisuttu pois kaikki pahvi- ja tapettikerrokset. Laskin niitäkin muutamista kiinni jääneistä kaistaleista olleen lähemmäs viisi kerrosta...


Phuuh, näitä kahta viimeistä valokuvaa hetken katselleena oli pakko rullata tekstissä takaisin noihin uusiin kuviin, ja huokaista helpotuksesta - ihana raikas tunnelma talossa nyt!

...Aina välillä nousee keskustelupalstoilla hälyä siitä, tarkoittaako vanhan talon remontointi talon pelastamista käyttökuntoiseksi vai entisöintiä alkuperäiseen loistoonsa. Näitä projektin alkuvaiheen valokuvia katsellessa en pysty kuin toteamaan, että ei, en olisi halunnut taloa remontoida alkuperäiseen muotoonsa. Jo pelkkä huonejärjestys olisi ollut auttamattoman huono! Tämäkin pikkuruinen keittiökoppi muuttui luontevasti valoisaksi makuuhuoneeksi.

Lähdimmekin koko projektiin ajatuksella, että remontoidaan talo meidän näköiseksemme, mutta vanhaa kunnioittaen ja talon alkuperäistä käyttötarkoitusta arvostaen. Vanha puuverstas on saanut ylleen uutta puupintaa, vaikkakin maalattuna tällä kertaa, eikä pinkopahvin alle piilotettuna...

Ja veikkaan, että alkuperäinen asukaskin olisi hyväksynyt meidän tummaksi, pihasaunamaiseksi remontoimamme saunan löylyt, ja takapihalla löylyjen jälkeen jäähdytellessä onnellisena katsellut, kuinka hänen istuttamansa raparperit, omenapuut ja marjapensaat tuottavat edelleen satoa muokkaamassamme pihassa. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti