Sain anopin puutarhasta korillisen vihanneksia lahjaksi, mm. elämäni ensimmäisen spagettikurpitsan! :) Piti ihan googlailla, että mitä ihmettä tästä kummajaisesta saisi aikaiseksi...
Spagettikurpitsa muistuttaa ulkonäöltään isoa hunajamelonia, ja nimensä se on saanut keittämisessä spagettimaiseksi muuttuvasta maltosta - raakana malto on kiinteä.
Koska paras ystäväni on kasvissyöjä, ja hänen vieraillessaan luonamme poikia moikkaamassa joudun venyttämään kokkaustaitoni äärimmilleen valmistaen erilaisia kasvisruokia, päätin säilöä kurpitsan pakastimeen keitoksi valmistamista odottamaan.
Spagettikurpitsa sopii lisukkeeksi spagetin tapaan tai käytettäväksi keitoissa tai vaikka laatikkoruuissa. Tämänkin kurpitsan siemenet voi paahtaa rapeiksi uunissa - ne tulee joka tapauksessa poistaa ennen kurpitsan valmistamista ruuaksi.
Halkaisin spagettikurpitsan ja leikkasin lohkoiksi; yhdestä kurpitsasta siis neljä lohkoa.
Poistin varovasti siemenet lohkoista, sillä halusin ottaa ne talteen vahingoittumattomina. Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleisessa lohkossa siemenet paikoillaan, oikeanpuoleisesta lohkosta ne on jo poistettu.
Asettelin lohkot uunipellille leivinpaperin päälle ja valelin rypsiöljyä päälle. Käytän yleensä oliiviöljyä ruuanlaitossa, mutta koska siinä on ominaismakunsa, päätin valmistaa kurpitsat miedomman makuisella rypsiöljyllä.
Öljytyt lohkot laitoin kiertoilmauuniin, 175C, tunnin ajaksi keskitasolle kypsymään.
Kypsistä lohkoista poistin ensin uunissa muodostuneen 'kuoren' pois malton päältä heti uunista pois ottamisen jälkeen.
Nyt spagettikurpitsan nimen mysteeri selvisi - malto tosiaan muistuttaa spagettia:
Kaavin lusikalla kypsän malton tuoreeltaan uunista ottamisen jälkeen lohkoista irti; se irtosikin kuin jäätelöpalloa olisi pyöritellyt. Jäljelle jäi vain kurpitsan kuoret, jotka heitin roskiin. Tällä tavalla valmistamalla kurpitsasta sai irti mahdollisimman paljon syötävää!
Kaavitun malton jäähdytin pakasterasioissa ja jäähtyneenä pakastin odottamaan käyttöä.
Spagettikurpitsan siemenet keräsin talteen, puhdistin ja kuivasin talouspaperin kanssa ja asetin lautaselle talouspaperin päälle kuivamaan.
Aikomukseni ei ole paahtaa näitä, vaan kuivaneina laittaa paperipussiin odottamaan ensi kevättä ja ruukkuun kylvämistä - pakkohan näistä on yrittää omat taimet kasvattaa ensi kesäksi! :)
Spagettikurpitsa muistuttaa ulkonäöltään isoa hunajamelonia, ja nimensä se on saanut keittämisessä spagettimaiseksi muuttuvasta maltosta - raakana malto on kiinteä.
Koska paras ystäväni on kasvissyöjä, ja hänen vieraillessaan luonamme poikia moikkaamassa joudun venyttämään kokkaustaitoni äärimmilleen valmistaen erilaisia kasvisruokia, päätin säilöä kurpitsan pakastimeen keitoksi valmistamista odottamaan.
Spagettikurpitsa sopii lisukkeeksi spagetin tapaan tai käytettäväksi keitoissa tai vaikka laatikkoruuissa. Tämänkin kurpitsan siemenet voi paahtaa rapeiksi uunissa - ne tulee joka tapauksessa poistaa ennen kurpitsan valmistamista ruuaksi.
Halkaisin spagettikurpitsan ja leikkasin lohkoiksi; yhdestä kurpitsasta siis neljä lohkoa.
Poistin varovasti siemenet lohkoista, sillä halusin ottaa ne talteen vahingoittumattomina. Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleisessa lohkossa siemenet paikoillaan, oikeanpuoleisesta lohkosta ne on jo poistettu.
Asettelin lohkot uunipellille leivinpaperin päälle ja valelin rypsiöljyä päälle. Käytän yleensä oliiviöljyä ruuanlaitossa, mutta koska siinä on ominaismakunsa, päätin valmistaa kurpitsat miedomman makuisella rypsiöljyllä.
Öljytyt lohkot laitoin kiertoilmauuniin, 175C, tunnin ajaksi keskitasolle kypsymään.
Kypsistä lohkoista poistin ensin uunissa muodostuneen 'kuoren' pois malton päältä heti uunista pois ottamisen jälkeen.
Nyt spagettikurpitsan nimen mysteeri selvisi - malto tosiaan muistuttaa spagettia:
Kaavin lusikalla kypsän malton tuoreeltaan uunista ottamisen jälkeen lohkoista irti; se irtosikin kuin jäätelöpalloa olisi pyöritellyt. Jäljelle jäi vain kurpitsan kuoret, jotka heitin roskiin. Tällä tavalla valmistamalla kurpitsasta sai irti mahdollisimman paljon syötävää!
Kaavitun malton jäähdytin pakasterasioissa ja jäähtyneenä pakastin odottamaan käyttöä.
Spagettikurpitsan siemenet keräsin talteen, puhdistin ja kuivasin talouspaperin kanssa ja asetin lautaselle talouspaperin päälle kuivamaan.
Aikomukseni ei ole paahtaa näitä, vaan kuivaneina laittaa paperipussiin odottamaan ensi kevättä ja ruukkuun kylvämistä - pakkohan näistä on yrittää omat taimet kasvattaa ensi kesäksi! :)
Kotipuutarhuriystävät voivat muuten kysäistä siemeniä itselleenkin - luulenpa, että tuosta määrästä riittää antaa toisillekin kokeiltavaksi! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti