Samanlainen koti kesät talvet, ilman suorittamista kiitos!

Vielä salaisesta syystä, johon palaan blogissa tarkemmin kesäkuun puolella, olen joutunut katselemaan kotiani sesonkisisustajan silmillä. Se on ollut yllättävän...haastavaa.

En nimittäin ole varsinaisesti koskaan kotiani sisustanut kesään tahi talveen, vaan värikäs ilottelu (kera lapsiperheen kaaoksen) kulkee kodissamme punaisena lankana läpi vuoden.

...Toki syksyisin iltojen pimetessä kynttilät ja lyhdyt ilmestyvät tasoille, ja hieman tummempia sävyjä lisään kotimme 'perusvärien' rinnalle. Ja samoin kesää kohti nostelen kaappiin pois silmistä pörröisiä, neulottuja tai virkattuja sohvatyynyjä, ja pakkaan ne lyhdyt kynttilöineen takaisin varaston puolelle.

Mutta en suoranaisesti hullaannu vuodenaikojen vaihdoksista, uusi kotimme kaikkia tekstiilejä ja möbleeraa huoneisiimme kesäksi uutta, raikkaampaa fengshuita! ;)

Kesään kodin valmistelu toteutuukin meillä ehkä parhaiten talven aikana kotoilussa kertyneiden turhien tavaroiden raivaamisella ja tasojen tyhjentämisellä ilmaviksi, sekä vihreyden lisääntymisellä - niin esikasvatustaimien kuin keväisin viherpeukalovimmassani hankittujen huonekasvien merkeissä.

Koetinkin tällä viikolla pohtia vimmaisesti, mille kotini (pitäisi) näyttää stailattuna kesään.

...Ihan pienen stressin sain tästä jo kasvatettuakin itselleni, kunnes lopulta jokin loksahti ajatuksissani paikoilleen ja havahduin toteamukseen:

Aivan naurettavaa koettaa stailata kodista jotain muuta kuin se onkaan! Meidän kotimme on tällainen - kesät talvet, plus/miinus pieniä piristysruiskeita omaksi iloksemme - ja se on juuri täydellinen näin tähänkin tulevaan kesään!

Joten heitin turhat paineet nuivahtaneiden narsissien kera menemään, ja päätin suoriutua tästäkin saamastani haasteesta pysyen uskollisena omalle tyylilleni; sitä sun tätä talon emännän tapaan - maustettuna kahden lapsen kaaoksella ja miehen hiljaisella myöntymisellä! :D

Tämän kevään keräilyharrastus on ollut minulle nuo lasipullot ja -maljakot, joista olen koonnut parikin erilaista asetelmaa olohuoneeseemme.

Olen tehnyt (ainakin omasta mielestäni) ihan käsittämättömän ihania löytöjä kirpputoreilta - suosikkinani edelleenkin Helena Tynellin Pala -maljakko huikeaan kolmen euron hintaan paikalliselta Facebook -kirppikseltä!

Tuo valokuvien suuri lasipullo sekä vihreä maljakko ovat niin ikään muutaman euron kirpputorilöytöjä. Vihreä maljakko odotteleekin nyt ensimmäistä vaaleanpunaisin kukkasin kukkivaa omenapuun oksaa.

Rosopintainen, ruskea lasipullo löytyi raksalta remontin yhteydessä - samoin kuin monen monta muutakin vanhaa lasipulloa etiketteineen, jotka odottelevat vielä puhdistusta ja esille nostoa.

Tuon lasipullon vihreä sävy sopii kauniisti yhteen Vepsäläisen julisteen kanssa, jonka sain jo viime syksynä Mansikkatilan mailla -blogin Tainalta.

Edelleenkin ihan ehdoton lempparini - kiitos, Taina! <3

Olen useaan otteeseen peräänkuuluttanut kerroksellisuutta kodin sisustuksessa, ja muistoesineiden tuomaa persoonallisuutta - siis niitä elementtejä, jotka erottavat edustusasunnon kodista.

Noh, tässä asetelmassa on historian havinaa - vanhojen lasipullojen lisäksi - sillä nuo pyöreät kivet ovat oman lapsuuteni löytöjä! :)

...Vähän nolottaa, että olen ihmetellyt isomman lapseni mukana kulkenutta kivikokoelmaa, jonka hän on aikoinaan kerännyt vanhan päiväkotinsa pihalta, kun omissa tavaroissani ovat nämä kivet kulkeneet jo kolmisenkymmentä vuotta... ;)

....Eikö aikuisena ole enää aikaa katsoa kulkiessa maassa lojuvia kiviä, vai miksi tuntuu, että lapset löytävät aina ne kauneimmat kivet...?

Näihin ajatuksiin hyvä lopetella tältä illalta...! :)

Nauttikaa pitkästä viikonlopusta! 

Me juhlitaan perheen voimin koko viikonloppu syntymäpäiviä; lauantaina juhlitaan poikien kummitätiä ja sunnuntaina taas juhlistetaan omaa kummityttöäni. Kummitusten viikonloppu tiedossa siis - parasta! <3